Valmistautuminen

Tämän vuoden reissu vaati paljon valmistautumista, sillä olisin matkan päällä parisen viikkoa. Ensimmäisen viikon ajan polkisin itsekseni, jonka jälkeen Saija liittyisi seuraan puolesta välistä matkaa. Ensin suunnittelin poljettavan reitin käyttäen apuna Retkeily GT-karttoja, joista näkee mm. kansalliset pyöräilyreitit. Halusin matkan varrelle, puolen välin paikkeille, yhden lepopäivän ja jo varhaisessa vaiheessa Hossa valikoitui tähän tarkoitukseen. Reitin suunnittelun tein mukaillen tätä puolivälin etappia. Reitti hahmottuikin tämän jälkeen helposti kun määränpää ja puolivälin etappi olivat tiedossa. 

Alustavan reitin vahvistumisen jälkeen suunnittelin päiväkohtaiset etapit, jonka jälkeen oli selvillä kuinka kauan aikaa matkaan on hyvä suurinpiirtein varata.

Piti tarkistaa myös retkeily- ja pyöräilytarvikkeet, sekä tehdä tarvittavat lisähankinnat. Esimerkiksi pyörän huoltotarvikkeisiin oli hyvä satsata näin pitkällä matkalla. Koronaepidemia asetti omat haasteensa reissuun, sillä aluksi oli epävarmaa olisiko reissun ajankohtana jonkinlaisia rajoituksia. Suunnitelmissa olikin ottaa koko reissun ruoat mukaan kerralla ja hankin tätä varten pyörään kiinnitettävän pienen kärryn. Rajoitustoimet olivat kuitenkin reissun aikaan varsin vähäiset, joten luovuin tästä ajatuksesta ja kuljetin mukana vain muutaman päivän ruoat. 

Tänä vuonna reissuun yhdistyi myös hyväntekeväisyys, sillä työnantajani lahjoitti jokaisesta poljetusta kilometristä yhden euron JYPS:ille (Jyväskylän pyöräilyseura), lasten ja nuorten liikunnan tukemiseen. 

Lähtö 12.7.2020 Jyväskylä - Laukaa - Konnevesi

Matkaan lähdin rauhassa heti aamutoimien jälkeen. Laitoin vielä ruokatermokseen hautumaan lounaan, eli kuivattuja keittoaineksia, ja pakkasin sen mukaan. Aamu tuntui viileältä ja päälle piti laittaa hieman paksumpaa vaatetta. Aurinko alkoi kuitenkin lämmittää nopeasti ja takkia piti riisua jo hyvissä ajoin päältä.

Alkumatka meni lähes pysähtymättä, koska ajelin aivan tuttua seutua, normaaleja lenkkireittejä pitkin. Ei ollut siis syytä pysähdellä esimerkiksi valokuvaamaan. 

Laukaassa pidin pientä taukoa pyöräilytien varrella kun ohitse ajeli isä poikineen ja poika kuului toteavan "Toi menee varmaan Afrikkaan asti.". Olihan minulla kuitenkin aika paljon tavaraa pyörän päällä, mutta toivottavasti en sentään Afrikan suuntaan erehdyksessä ajellut kun pohjoiseen päin pitäisi suunnata :)

Lähellä Kuusaata olin jälleen pysähtyneenä hengähtämään isomman mäen jälkeen bussipysäkillä kun ensimmäiset tsempit tulivat vastaantulevalta pyöräilijältä. Tämän jälkeenkin matkan varrella usea pyöräilijä näytti peukkua tai muuten välitti tsempit. Mukava huomata että harrastajien keskuudessa on yhteisöllisyyttä!

En malttanut seisahtua edes Kuusaan kosken paikkeille ihastelemaan virtaavaa vettä kun eteenpäin piti vain paahtaa. Äijälään päin kääntyessä aloin etsiskelemään hyvää paikkaa, jossa kaivaa lounas esille ja pian vastaan tulikin pysähdyslevike. Asetin pyörän nojaamaan metallitolppaa vasten ja ehdin purkaa lastiakin ennenkuin huomasin, että maassa vipeltää juuri pyörän kohdalla valtavasti muurahaisia. Siirsin nopeasti lastin ja pyörän eri paikkaan, jotta tavarat eivät olisi aivan muurahaisten peitossa.

Keitto maistui taivaalliselta ja huomasin tässä vaiheessa, että alkoikin jo olla nälkä.

Matka jatkui ruokailun jälkeen mäkisiä teitä pitkin ja pian tulikin jo vastaan 69-tie, jota pitkin matka jatkui Konnevettä kohti. Minun olisi tarkoitus olla yötä sukulaisten luona Konneveden keskustassa, joten vielä tänään ei tulisi kovin suurta kilometrimäärä mittariin.

69-tietä matka eteni joutuisaan ja nopeasti olinkin jo Konnevedellä. Ennen keskustaa oleva mäki tuntui jostain syystä varsin tahmaiselta ja mäen nouseminen vaati ponnisteluja. Alkumatkan eteen päin paahtaminen vaati veronsa. 

Ajelin Salen pihaan sovitusti odottamaan sukulaisia, josta matka jatkui heidän asunnolleen keskustaan.

Joimme asunnolla kahvit, jonka jälkeen hain pyörän ja tavarat sisään asuntoon ja jäin omaan rauhaani sukulaisten poistuttua kesäasunnolleen. Kävin vielä kaupassa ostamassa hieman pikkupurtavaa illaksi, sekä suoritin venyttelyliikkeitä jaloille. Akillesjänne oireili hieman, joten suihkun jälkeen valelin jalkaa tiikerisalvalla, joka on aiemmilla reissuilla osoittautunut korvaamattomaksi aineeksi.

Menin aikaisin nukkumaan, koska seuraavana päivänä olisi pidempi matka edessä.

Kilometrit: 71km

Keskinopeus: 14,2km/h

Kuluneet kalorit: 1896kcal

13.7.2020 Konnevesi - Vesanto - Keitele - Säviä

Heräsin hyvin nukkuneena jo aikaisin ja aloittelin aamuhommat ja pakkaamisen hyvissä ajoin. Laitoin jälleen pasta-ainekset kiehuvaan veteen ruokatermokseen valmistumaan ajomatkan ajaksi. Pyörän polkaisin liikkeelle jo hieman yli klo 7. Kävin ensitöikseni pikavisiitillä Konneveden hautausmaalla katsomassa mummoni hautaa. Tämän jälkeen matka jatkui kohti Istunmäkeä. Koska akillesjänne oireili hieman, pyrin ajamaan akillesjänteitä säästellen ja käytin enemmän reisiä. Onneksi lukkopolkimet mahdollistavat jalkojen käytön eri tavoilla. 69-tie oli todella hiljainen ajella aamutuimaan, joten matkanteko oli varsin rentouttavaa. Istunmäellä otin yhden mäen suosiolla pyörää taluttaen, sillä mäki oli varsin jyrkkä ja säästin tällä tavalla jalkojani. Kun käännyin Vesannontielle, oli vastassa pitkä ja mieluisa alamäki. Sovimme edellisenä päivänä sukulaisten kanssa, että kävisin heidän kesäpaikallaan aamukahvilla, koska ajaisin joka tapauksessa aivan vierestä. Ilokseni totesin että pöydässä oli tarjolla myös kunnon aamupuurot! 

Kahvit juotuamme ja hetken rupateltuamme jatkoin matkaa. Tie oli todella mukava ja rauhallinen ajella. Neituankanavalla pysähdyin hetkeksi kuvaamaan maisemaa.

Matka eteni joutuisasti Vesannolle ja keskustan paikkeilla jouduin ensimmäisen kerran kaivamaan puhelimen karttasovellusta esille, kun en ensin uskonut olevani oikealla reitillä.

Tie lähtikin hyvin pian keskustan jälkeen nousemaan reippaasti ylöspäin aivan tuoretta asfalttia pitkin. Noustava mäki olikin varmasti koko matkan pahimpia ja pisimpiä nousuja.

Ylhäälle päästyä piti hetkeksi pysähtyä hengähtämään ja juomaan. Hengähdyksen jälkeen tie alkoikin vuorostaan laskea alaspäin ja laskua riittikin pitkästi.

Kesken laskun edessä oli asfalttityömaa ja liikennevalot, josta päästettiin vuorotellen eri suunnista tulevat autot menemään yhtä kaistaa pitkin. Pysähdyin jonon jatkoksi, mutta liikenteenohjaaja huikkasi minulle, että voisin mennä jonon ohi, mutta pitäisi varoa vastaantulevia autoja. Onneksi tie vietti edelleen reippaasti alamäkeen, joten pääsin suhauttamaan tietyömaasta ohi todella nopeasti.

Heti tietyön jälkeen huomasin pysähdyslevikkeen, jonne suuntasin pitämään ruokataukoa. Totesin tosin pastan olevan pahasti yli kypsynyttä ja vetistä, ruokatermos ei ehkä ollut hyvä idea perus-pasta-aineksille. Toisaalta, meni aika myöhään ennen kun pysähdyin lounastamaan, joten pasta ehti olla tekeytymässä termoksessa turhankin kauan. Sen verran ikävä makuelämys tämä kuitenkin oli, ettei ruokatermosta tullut käytettyä enää loppumatkasta.

Pian levähdyspaikan jälkeen käännyin Hamulan suuntaan Keiteleentielle. Tämä tie olikin jälleen mukavan rauhallinen ajella. Maisemissa tosin ei näin alkumatkasta ollut paljon kehumista, sillä tiet mutkittelivat hyvin metsäisellä seudulla. 

Lähellä Keiteleen keskustaa kysäisin vastaan tulevalta naiselta, että onko paikkakunnalla leirintäaluetta. Leirintäalueesta hän ei ollut varma, mutta ilmeisesti jokin majapaikka/motelli paikkakunnalla on. Pysähdyin kauppaan ostamaan mukaan lisää välipalaa sekä täydentämään vesipullot. Kaupan pihassa paikallinen mies tuli juttusille ja oli kiinnostunut mistä olen tulossa ja mihin menossa. Karavaani herätti tälläkin reissulla reilusti kiinnostusta ja kysymyksiin sai vastailla pitkin matkaa useita ja useita kertoja.

Motellin kohdalla päätin kuitenkin, että en mene kysymään majapaikkaa, vaan jatkan matkaa niin pitkälle kun jaksan, matka olisi kuitenkin sitten pois seuraavalta päivältä ja helpottaisi seuraavan päivän ajourakkaa.

Ajelin Keiteleen jälkeen 77-tietä Pielavettä kohti, joka oli suhteellisen rauhallinen ja nopea ajaa. Ennen Säviää alkoi iskeä väsymys päälle ja aloin katsella hiljalleen tien vieruksilta sopivaa leiriytymispaikkaa. Pian huomasinkin tieltä erkanevan pienen traktoriuran, joka vaikutti houkuttelevalta. Lähdin katsomaan mihin ura menee ja se kulkikin aivan 77-tien suuntaisesti niin, että tie oli koko ajan näköpiirissä. Kulkemaltani traktoriuralta erkani vielä toinen ura syvemmälle metsään, tällä kertaa pienemmän hiekkatien suuntaisesti. Huomasin uran vierellä tasaisemman sammalmättään, johon päätin lyödä leirin pystyyn.

Koko päivän olin välttynyt sateelta vaikka sadekuuroja lupailtiin pitkin matkaa, mutta telttaa pystyttäessä sain viimein niskaan pienen sadekuuron. Päätin asentaa tarpin teltan päälle, jos yöllä sataisi enemmänkin.

Söin vielä pikaisesti iltapalaksi säilykekanaa sekä päivällä syömättä jäänyttä, naposteltavaksi tarkoitettua pähkinäsekoitusta, ennenkuin pesin hampaat ja painuin makuupussiin.

Uni tulikin yllättävän hyvin ja heräsin yöllä siihen kun vettä satoi kunnolla. Onneksi tosiaan asensin tarpin teltan päälle, vaikka en epäile, etteikö teltta olisi sadetta kestänyt. Sain kuitenkin pyörälaukut tarpin alle suojaan sateelta, eikä niitä tarvinnut ottaa sisälle telttaan. Pehmeän sammalmättään päällä uni todella maistui makeasti. 

Kilometrit: 106km (177km) 

Keskinopeus: 12,3km/h

Kuluneet kalorit: 2807kcal

14.7.2020 Säviä - Pielavesi - Iisalmi

Aamulla herätessä vesisade oli jo lakannut, mutta maasto oli aivan märkää. Ei tehnyt mieli nousta teltasta ylös kasaamaan leiriä, mutta mikäpä siinä auttoi, matka ei edistynyt teltassa makaamalla.

Kasasin leirin pyöräilyshortsit ja sandaalit jalassa, koska en halunnut kastella pitkiä trikoita ja pyöräilykenkiä. Leirin ympärillä oleva maasto oli sen verran sammaleista ja kasvustoa riitti, että kengät olisivat olleet hetkessä märkinä. Teltan ja tarpin jouduin kokoamaan märkinä, sillä ne eivät millää ehtineet kuivua kosteassa aamussa. Siirsin pyörän ja tavarat traktoriuralle ja kasasin tavarat pyörän päälle vasta uralla. Pyörä olisi ollut hankala siirtää täyteen lastattuna sammalikosta, sitä paitsi, kuivalla uralla oli mukavampi touhuta tavaroita kasaan. Aluksi leirin kasaaminen oli vaikuttanut hankalalta urakalta, mutta yllättävän nopeasti kaikki tavarat olivat löytäneet oikeille paikoilleen laukkuihin ja pyörän päälle. Niin ne leiriytymisrutiinit alkoivat hiljalleen löytyä. 

Söin myös aamupalan kävellen uralla edestakaisin, itikkaparvi ympärillä inisten. Harmikseen aamupalaksi varaamani retkiruokamysli, johon sekoitettiin vain kylmä vesi, ei osoittautunut kovin hyväksi makuelämykseksi ja mysli jäi osittain syömättä.

Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että toisen ajopäivän aamu on aina se hankalin, mutta nyt täytyy muuttaa mieltä. Kyllä se hankalin päivä onkin kolmannen ajopäivän aamu. Liikkeelle lähtö tuntui nyt todella hankalalta ja takamuksella, sekä jaloilla kesti kauan tottua työn tekemiseen. Ensimmäiset kilometrit menivät siis hissukseen ajellen ja kroppaa matkantekoon totutellen.

Huomasin pian liikkeelle lähdettyäni, että tien vierellä oli jonkinlaisen majapaikan, Nilakan pirttien, kyltti. Kyltin kuvan perusteella kyseisessä paikassa olisi saattanut olla myös leirintäalue. No, myöhäistä se enää oli miettiä olisiko leirintäalueellekin ollut mahdollista päästä, hyvin viime yön sai joka tapauksessa nukuttua metsässäkin.

Hieman ennen Pielavettä ajofiilis alkoi parantua ja matkanteko maistua paremmalta. Pysähdyin Pielaveden S-marketissa ostamassa eväitä ja söinkin pienen aamupalan jatkon kaupan edessä ja jälleen vastailin ihmisten kyselyihin määränpäästä.

Pian Pielaveden jälkeen saavuin Iisalmentielle, joka oli jälleen todella mukava ja rauhallinen ajaa vähäisen liikenteen takia. Hoksasin jossain vaiheessa, etten ollut tajunnut täyttää vesipulloja kaupassa, joten silmäilin mahdollisia luonnonvesiä, josta voisi pullot täyttää, mutta niitä ei reitin varrella hirveästi näkynyt. Jossain vaiheessa havaitsin talon pihalla naisen, jolta kysäisin saisinko täyttää heiltä vesipullot ja sainkin tähän luvan. Vaihdoin muutaman sanan naisen kanssa reissustani ja lähdin sitten jatkamaan matkaa täysien vesipullojen kera. Kuljetin mukana myös vedenkantokassia, jossa pidin vettä mm. ruoanlaittoa varten. Näin vettä oli runsaasti matkassa, eikä juoma- ja ruokaveden riittämisestä tarvinnut huolehtia.

Pian vedentäytön jälkeen alkoi ripsiä vettä ja pysähdyin tien varteen kaivamaan sadevaatteita esille. Sadepilvi näytti sen verran tummalta ja jatkuvalta, ettei pelkästä sadekuurosta ollut kyse, joten puin niskaan täyden sadevarustuksen.

Vauhtia piti hieman himmata sadevaatteiden pukemisen jälkeen, jotten olisi hetken päästä aivan hiessä. Pian edessä oli kuitenkin hieman isompi nousu Ruotaanmäellä, joten hiki puski pintaan väkisinkin mäkeä kiivetessä. Sanoisin tämän mäen olleen koko reissun yksi pahimmista, mutta ei voita kuitenkaan edellispäivän Vesannon keskustan jälkeistä nousua.

Kun mäki oli selätetty, pysähdyin mäen päällä hetkeksi hengähtämään ja juomaan. Kun jatkoin matkaa sain todeta, että ylämäen vastapainoksi sain jälleen aivan mahtavan alamäen, jota riitti kilometrikaupalla. Myös maisemat alkoivat lähempänä Iisalmea muuttumaan hieman näyttävämmiksi, tätä ennen olin polkenut lähinnä metsän keskellä eikä hienoista maisemista ollut tietoakaan.

Peltosalmen kohdalla sain viimein ajella pyörätietä pitkin Iisalmea kohti. Kansallinen pyöräilyreitti ei ollut kovin selkeästi merkitty vaan Google Mapsia piti kaivella useamman kerran esille matkan edetessä, ja siltikin menin paikoin väärää tietä pitkin.

Olin pitkään arponut, että jatkanko matkaa Sukevan paikkeille kuten alkuperäisessä suunnitelmassani oli, vai jäänkö jo Iisalmelle leirintäalueelle yöksi. Sen verran kuitenkin matka painoi jo jaloissa, että päätin jäädä Iisalmelle Koljonvirran Kartanon Camping-alueelle.

Sain vallattua hyvän telttapaikan kahden puun välistä, joten asensin jälleen tarpin teltan ylle. Sadetta tihuutti ajoittain edelleen, joten tarppi oli ihan tarpeellinen ja samalla sain sitä hieman kuivattua kun sade viimein päättyi. Itse alueeseen en ollut ihan tyytyväinen, sillä mm. alueen keittokatos oli remontissa ja korvaavat tilat löytyivät pesutiloista, lastenhoitohuoneesta. En saanut keittolevyä toimimaan, joten otin oman kaasukeittimen käyttöön ruoanlaittoon. Tilat olivat muutenkin hieman rempallaan. Lisäksi alueella oli eläimiä, kuten koiria ja lampaita, vapaana ja nämä koirat melkein kaatoivat telttani kun kävivät innokkaina sitä tutkimassa. Olen itse hyvin eläinrakas ihminen, mutta rajansa kaikella, minusta eläinten ei tarvitse kulkea vapaana alueella, johon ihmiset leiriytyvät. Monella matkustajallakin kun on omia koiria mukana, jotka eivät aina välttämättä tule toimeen muiden koirien kanssa. Lisäksi viime vuoden reissulta on itseltä huonoja kokemuksia siitä kun eräs irtokoira kävi pissaamassa meidän teltan kylkeen...

Ennakoin jo hieman seuraavaa päivää iltatoimien lomassa ja varasin Kajaanista majoituksen edullisesta motellista. Yö lakanoiden välissä tekisi terää, vaikka matkaa sinne tulisikin jälleen reippaasti.

Yöllä meinasi iskeä pieni vilu, mutta muuten yö meni oikein hyvin.

Kilometrit: 77km (254km)

Keskinopeus: 10,6km/h

Kuluneet kalorit: 1225kcal

15.7.2020 Iisalmi - Sonkajärvi - Sukeva - Kajaani 

Heräsin aamulla aikaisin jo kuuden maissa. Koko leirintäalue oli sakean sumun peitossa kostean yön jäljiltä. Edellisenä iltana pesemäni vaatteet eivät olleet kuivuneet lainkaan, vaan jouduin ripustamaan ne lopulta laukkujen päälle, jotta ne saisivat kuivua ajon aikana.

Myös teltan ja tarpin sain pakata jälleen kosteana mukaan.

Sain tehtyä aamutoimet hyvissä ajoin ja polkaisin pyörän vauhtiin jo puoli yhdeksän aikaan.

Ajattelin heti alkumatkasta oikaista 27/87-tien kautta suoraan Sonkajärveä kohti, oikaisten viralliselta pyöräreitiltä. Tämä osoittautui hieman huonoksi ideaksi, sillä tällä oikoreitillä oli vastassa useampi todella jyrkkä mäki. Varsinaisella reitilläkin mäkiä edelleen riitti, joten matka Sonkajärvelle eteni todella hitaasti. Saarimäen kohdalla jouduin taluttamaan pyörän ylös, sillä mäki oli sen verran jyrkkä. Tämän mäen jälkeen tosin pääsin jälleen nautiskelemaan kilometreittäin laskevasta alamäestä. Savonvirran kohdalla pysähdyin hetkeksi ihailemaan jokimaisemaa. Vieressä oli myös kioski, mutta se ei vaikuttanut olevan toiminnassa.

Ennen Sonkajärven keskustaa jouduin vielä muutaman mäen nousemaan. Keskustassa huomasin reitin varrella ravintola Hollivootin ja kävin tilaamassa ranskalaiset kaikilla mausteilla jääkylmän Pepsin kera. Kun sain annoksen eteeni, huomasin kuinka nälkäinen olinkaan. Tätä ennen nälkä ei ollut tuntunut, mutta annos upposi nopeasti mahaan.

Kylläisenä oli mukava ajella ja tiekin tasoittui keskustan jälkeen Sonkakoskea kohti ajettaessa, joten matka alkoi edetä jälleen hyvään tahtiin.

Sonkakosken jälkeen oli vuorossa noin 10 kilometrin pätkä hiekkatietä, joka seurailee jokea. Hiekkatie oli hieman täristävässä kunnossa, joten ajovauhti piti pitää maltillisena. Koko hiekkatie-etapilla en nähnyt kuin muutaman auton, joten matkaa sai tehdä ihan omassa rauhassaan.

Viimein saavutin 5-tien jonka ylitin jatkaen matkaa Sukevan keskustaa kohti. Sukevalla kävin M-marketissa ostamassa jälleen täydennystä matkalle, sekä pientä evästä, jonka söin heti kaupan pihassa. Kauppiaskin kävi minua pihalla jututtamassa ja kertoili, että oli itse käynyt Ahvenanmaalla polkemassa.

Kauppareissun jälkeen jatkoin matkaa ja lähdin pian etenemään 5-tietä pitkin. Tietä uudistettiin, ja aika ajoin asfaltista oli kaavittu kerrosta pois, joten ajaminen oli melkoista täristystä ja ohimenevät autot nostattivat kaavituista kohdista ikäviä pölypilviä. Liikenne tosin oli varsin vähäistä, joten matkanteko oli ihan mukavaa.

Muutaman levähdyksen otin 5-tien varrella, ennen siirtymistä päivän viimeiselle hiekkatie-etapille Tikkaharjuntielle.

Hiekkatie oli oikein hyvässä kunnossa ja tuntui kuin olisi asfaltilla ajellut. Alkumatkasta vain oli todella jyrkkiä nousuja, joten pyörää sai talutella useaan otteeseen. Myös junaradan sai ylittää pariin kertaan matkan varrella.

Päivän matka alkoi jo hieman väsyttää, kunnes saavuin viimein asfalttitielle! Edessä oli vielä pari isompaa nousua, mutta tämän jälkeen alkoikin sitten todella pitkä alamäki, jota oli tässä vaiheessa päivää ilo lasketella alas päin. Tämä alamäki Iso-Ruuhijärven paikkeilla taisi olla koko matkan upeimpia ja pisimpiä.

Viimein saavutin Sotkamontien risteyksen ja pääsin pyöräteille. Kyllä tuntuikin hyvältä tässä vaiheessa päivää nähdä, että Kajaaniin olisi enää muutaman kilometrin matka ja majapaikka olisi jopa ennen keskustaa.

Suunnistin teollisuusalueella olevaan guesthouseen. Paikka näytti erittäin rauhalliselta, ovi oli auki, mutta en nähnyt paikalla ketään. Soitin majapaikan pitäjän numeroon ja hän saapuikin pian paikalle näyttämään paikkoja ja huoneeni. Emäntä oli todella mukava ja otti toiveen vastaan aamupalan ajankohdasta. Pyörää en saanut otettua sisälle huoneeseen, mutta emäntä osoitti sille paikan majatalon sivusta aidan vierestä ja vannoi, että paikka on erittäin rauhallinen ja alueella on tallentava kameravalvonta. Voisin jättää pyörän huoleti siis aidan viereen.

Siirsin tavarani huoneeseen ja kävin viemässä pyörän emännän osoittamalle paikalle ja lukitsin sen huolellisesti. Asettelin märkiä tavaroita kuivumaan ympäri huonetta ja tein iltatoimet ja pian olinkin jo nukkumassa. Lakanoiden välissä nukuttikin varsin hyvin.

Kilometrit: 105km (359km)

Keskinopeus: 12,2km/h

Kuluneet kalorit: 2761kcal

16.7.2020 Kajaani - Kontiomäki - Ristijärvi

Heräsin jälleen hyvissä ajoin, mutta aamiaiseen oli vielä tovi aikaa. Kävin pesemässä hampaat ja kasasin tavaroitani jo valmiiksi aamiaista odotellessa. Aamupalalla jutustelin toisen matkaaja-naisen kanssa. Hän kertoi olevansa valokuvausreissulla. Hän valokuvaa patsaita eri kaupungeissa.

Pyöränikin tosiaan näytti säilyneen paikoillaan, joten pääsin kasaamaan tavaroita pyörän päälle. Lähdin matkaan ja kävin vielä Kajaanissa reitin varrella kaupassa ja apteekissa.

Kajaanin jälkeen kiepautin kansallista pyöräreittiä noudattaen pienempää tietä pitkin Ammeniemen ja Kuluntalahden kautta, jolloin ei tarvinnut ajella 5-tietä pitkin. Jormuaan saakka sain ajeltua pienempiä sivuteitä. Jormuan jälkeenkin olisin voinut ajella pienempiä sivuteitä pitkin, mutta päätin kuitenkin tässä vaiheessa ajella suoraan 5-tietä pitkin Kontiomäen Nesteelle, jossa kävin syömässä kunnon lounaan.

Alun perin minun oli tarkoitus ajella koko matka Ristijärvelle 5-tietä pitkin, mutta matkalla oli asfalttitöitä, joita mielellään halusin vältellä, joten tästä johtuen käännyin Matkalan kohdalla viralliselle pyöräreitille, joka kiepauttaa Härmänmäen kautta. Maasto olikin alkumatkalla ennen Härmänmäkeä kivaa kangasmaastoa ja suomaisemaa.

Vielä ennen Kivikyläntielle kääntymistä oli vastassa iso mäki, jonka jouduin taluttamaan itseäni säästääkseni. Mäen päältä pääsinkin sitten kääntymään hiekkatietaipaleelle ja tässä vaiheessa kirosin monta kertaa mielessäni, että miksi en vain ajanut suoraan 5-tietä pitkin. Hiekkatie oli nimittäin vasta lainattu, eikä pyörän renkaat pitäneet tien pinnalla yhtään. Lisäksi tietenkin vastassa oli heti alussa todella pitkä ja jyrkähkö ylämäki. Näiden yhtälöiden vuoksi talutin pyörää pitkän matkaa, koska ajamisesta ei tullut hiekkaisessa ylämäessä yhtään mitään. Myöhäistä tässä vaiheessa olisi takaisinkaan kääntyä, sillä matkaan tulisi muuten monta ylimääräistä kilometriä, eikä ylimääräinen matka tässä vaiheessa houkutellut. Ennemmin kuljin hissukseen huonoa hiekkatietä pitkin, joka kuitenkin oli reittinä lyhyempi. Mäen jälkeen reitti onneksi tasoittui ja uskaltauduin ajamaan hiljaa eteenpäin. Isohkot irtokivet hankaloittivat matkantekoa ja pelkäsin koko ajan, että renkaani hajoaa tässä rytkytyksessä. Matka jatkui hyvin tasaisena vaaran reunaa pitkin ja lopulta vastassa oli erittäin jyrkkä lasku Saukkovaaran kuvetta pitkin alas. Tien huonon kunnon takia jarrut olivat mäessä kovassa käytössä, eikä matkaa uskaltanut todellakaan tehdä vapaalaskuna.

Pian alamäen jälkeen olinkin jo takaisin 5-tiellä ja pääsin nopeasti Ristijärven Pirtti Camping-alueelle. Tänään pidin kilometrit tarkoituksella erittäin maltillisina, sillä edellisen päivän matka meinasi ottaa koville, ja siitä syystä päätin jäädä yöksi jo Ristijärvelle. Lisäksi edessä ei ihan heti olisi toisia leirintäalueita, joten nyt olisi mahdollisuus leiriytyä mukavammin kuin keskellä metsää. Ristijärven Pirtin alue vaikutti tosi kivalta ja siistiltä. Pystytin heti teltan sekä tarpin, jotta sain ne kuivumaan ja lähdin suihkuun. Suihkun jälkeen aloin tekemään ruokaa, sillä nälkäkin oli jo kova.

Syömisen jälkeen huomasin tarpin olevan jo kuiva, ja purin sen takaisin kokoon, sillä ensi yönä ei olisi tiedossa sadetta ja tarppi hieman hankaloitti telttaan könyämistä. Telttani vaikutti olevan ainoa alueella, mutta jossain vaiheessa illasta myös toinen teltta ilmestyi viereen.

Yöllä sain unta todella huonosti, sillä illalla leirintäalueen vierestä alkoi kuulua työkoneiden ääniä, ajoittain aika kovaankin ääneen, ettei nukkumisesta meinannut tulla mitään. Äänet jatkuivat myöhään yöhön.

Kilometrit: 53km (412km)

Keskinopeus: 9,8km/h

Kuluneet kalorit: 1280kcal

17.7.2020 Ristijärvi - Hyrynsalmi - Suomussalmi

Aamulla ei ollut järin levännyt olo, koska unet jäivät yöllisten äänien vuoksi aika vähäisiksi. Aloitin aamutoimet hyvissä ajoin ja lähdin keittiölle tekemään aamupuuron. Puuron jälkeen kasasin leirin takaisin pyörän päälle, puhdistin ja öljysin ketjut ja lähdin polkemaan kohti pohjoista.

Pian tie haarautuikin 5-tieltä pienemmälle Puolangantielle ja vastassa oli hieno silta Ristijärvi-nimisen järven yli, ja sillalle piti hetkeksi pysähtyä ihastelemaan maisemaa.

Puolangantieltä käännyin pian sillan jälkeen Hyrynsalmentielle, joka kulkee 5-tien suuntaisesti Hyrynsalmelle saakka. Reitti oli todella rauhallinen ajaa ja liikenne oli todella vähäistä. Matkan varrella ei myöskään ollut kovin jyrkkiä mäkiä, vaan tien profiili oli varsin loiva. Erittäin miellyttävä ajaa siis. Hoksasin tien vierellä kyltin "Möykkysenjoen silta", joka opasti vanhalle museosillalle. En vieraillut varsinaisesti sillalla, vaan jatkoin eteen päin. Silta kuitenkin näkyi tielle hyvin pian kyltin jälkeen, joten pääsin sitä ihailemaan, vaikka en varsinaisesti sillan yli poikennutkaan. Tien varrella ei näkynyt paljoa taloja, joten ajoittain tuntui, että olisi ajellut aivan erämaan keskellä. Matkan edetessä alkoi näkyä jo jonkin verran myös autioituneita taloja.

Saavutin myös poronhoitoalueen tällä etapilla. Yleensä en juuri pysähtele kesken ylämäkeä, mutta nyt piti pysähtyä kuvaamaan poronhoitoalueen kyltti, oli tämä jo sen verran hieno saavutus näinkin pohjoiseen päästä. Nyt voisi myös alkaa bongailemaan poroja teiden varsilta.

Reitin varrella ennen 5-tielle yhtyvää Kajajasuontietä oli vastassa kilometrejä pitkä suora. Suoraa polkiessa tuntui, ettei se lopu koskaan. Mäennyppylöiden takaa suora vaan jatkui ja jatkui. Onneksi näköyhteyttä suoran toiseen päähän ei ollut mäkien vuoksi, sillä silloin taival olisi tuolla kohdalla tuntunut entistä pidemmältä. Tie kuitenkin oli edelleen miellyttävä ajella, joten pitkä suora ei lannistanut mieltä.

Ohitin myös Kaunislehdon talomuseon. Tännekään en malttanut mennä varsinaisesti vierailulle, vaan ihastelin vanhoja rakennuksia tien laidasta.

Lähellä Hyrynsalmea ylitin Lietejoen, ja pysähdyin sillalle ihastelemaan hienoa näkymää. Etenkin Lietejoen ylittävä junarata sillan vierellä oli varsin hienon näköinen.

Pian sillan jälkeen saavuinkin jo Hyrynsalmen keskustaan ja paikansin K-marketin, josta kävin ostamassa evästä matkalle ja samalla mietin missä pääsisin syömään kunnon aterian. Lyhyellä Googlettamisella löysin Hyrynsalmen keskustan jälkeen olevan Seon, jonka yhteydessä on Starburger. Suolainen burgeri-ateria maistuisi nyt mainiosti. Ajelin siis vielä eteenpäin kohti burgeripaikkaa. Hieman ennen Seoa huomasin toisen retkipyöräilijän istuskelemassa ABC:n viereisellä nurmikolla. Hänellä näytti olevan ruokatauko menossa. Morjestin kanssapyöräilijää nopeasti ja jatkoin matkaa hampurilaisten kuvat silmissä. Otin Seolla vain pienen hampurilaisaterian, sillä en varmasti olisi saanut alas kovin suurta ateriaa. Jätin pyörän terassin kupeeseen, joten asetuin terassille myös syömään, josta sain silmäiltyä pyörääni samalla.

Ruoan jälkeen lähdin ajelemaan kohti pohjoista. Tällä kertaa 5-tietä pitkin, jota jatkaisin koko loppupäivän. Vastassa olikin tällä kertaa varsin isoja mäkiä, joita oli hidas kiivetä ylös. Samalla myös paarmat löysivät kiusaamaan matkaajaa. Ylämäet olivat hankalahkoja jo ennestään, ja ympärillä pörräilevät vasikan kokoiset paarmat eivät varsinaisesti helpottaneet asiaa, koska yhtään ei passannut hidastella tai elukat olivat heti kimpussa. Ylämäkien vastapainoksi matkalle osui kuitenkin aivan mahtavia alamäkiä, joita oli ilo rullata alas. 5-tien liikennekään ei ollut kovin suurta, joten aika rauhassa sai ajella. Loppumatkan ylämäkiä ja paarmoja lukuunottamatta minulla oli koko päivän todella hyvä fiilis ajella. Kroppa oli jo ihan tottunut menoon, ja pyörä kulki loistavasti.

Näin myös aivan päivän lopussa matkan ensimmäiset porot. Laskin tosin mäkeä alas niin innoissani, etten ennättänyt pysähtyä poroja lähemmin ihailemaan, saati kuvaamaan, vaan laskettelin mäen alas pysähtymättä. Nopeasti vastassa olikin jo Kangasjoki Campingin kyltti, jonne minun oli määrä tänään mennä yöksi. Käännyin campingiin vievälle pienelle hiekkatielle ja saavuin respaan, joka vaikutti aika hiljaiselta. Ovella huomasinkin, että respa avautuu vasta klo 15 ja kello oli tässä vaiheessa päivää vasta vähän yli 14. Istahdin respan terassille odottelemaan ja syömään eväitä. En ennättänyt istua kuin muutaman minuutin, kun paikalle saapuikin respan nainen, joka otti minut vastaan jo ennen ovien virallista avautumista.

Kysäisin ohimennen mahdollisuutta mökkimajoitukseen ja edullinen yöpymismökki sattuikin olemaan vapaana, joten varasin sen ensitilassa. Paikalle saapui samalla pariskunta, joka kyseli myös mökkiä yöksi. Kiitin mielessäni onneani, että satuin ennen heitä, jos saamani mökki olisi sattunut olemaan viimeinen vapaana oleva. Pariskunta sai kuitenkin myös varattua mökin.

Respan nainen mainitsi, että minun mökkini pitäisi vielä siivota, ja tarjosi juotavaa odotteluajaksi. Kieltäydyin kuitenkin, sillä omia eväitäni minulla oli ihan riittävästi. Vaihdoin hänen kanssaan myös muutaman sanan reissustani. Samalla hän mainitsi, että rantasauna olisi varattavissa ja suositteli sitä hienon miljöön vuoksi ja kehotti käymään katsomassa miltä rantasauna näyttää. Voisin sitten käydä varaamassa sen myöhemmin.

Mökkini oli siivottu alta aikayksikön, joten sain avaimet käsiini ja lähdin mökkiä kohti. Purin lastin mökkiin, levähdin hetken ja lähdin katsomaan miltä rantasauna näyttää. En ensin ihan hoksannut mistä saunalle pääsee, ja menin hieman syrjäisempää polkua pitkin, mutta löysin saunan viimein ja paikka toden totta oli aivan mahtava. Saunalta johti jyrkät portaat suoraan metsässä virtaavaan Kangasjokeen. Sijainti oli myös todella rauhallinen ja syrjässä varsinaiselta leirintäalueelta. Päätin varata saunan tunniksi. Pääsisin ainakin huuhtomaan alkumatkan hiet pois kunnolla ja rentouttamaan myös matkassa rasittuneet lihakset.

Lähdin siis vastaanoton suuntaan josta respan nainen tulikin minua vastaan ja pyysi tulemaan hetken kuluttua vastaanottoon, hän oli ilmeisesti menossa hoitamaan jotain asiaa toiseen päähän leirintäaluetta.

Kävin tutkimassa vessa-, keittiö- ja pesutilat, jotka olivatkin pienoinen pettymys. Nämä kaikki sijaitsivat samassa tilassa ja tiloissa haiskahti erittäin ummehtuneelle. Koko leirintäalueella vaikutti olevan myös vain kaksi vessaa, toinen naisille, toinen miehille, joten jonoja tulisi varmasti olemaan.

Kävin vielä mökissä levähtämässä hetken aikaa ja tämän jälkeen käväisin varaamassa rantasaunan respasta.

Seuraavalla vessareissulla respan nainen tuli minua jälleen vastaan ja kertoi, että minua ennen ollut rantasaunavaraus oli peruuntunut, joten voisin mennä saunomaan jo aiemmin, saisin näin hieman extra-aikaa saunoa. Tämä oli kyllä mukava yllätys. Menin siis saunalle jo aiemmin. Saunoin kaikessa rauhassa ja lähdin testaamaan joen veden kylmyyden. Sen verran herkkähipiäinen olen kylmän suhteen, että uskalsin kastella vain jalat. Jalat kuitenkin tykkäsivät tästä kylmästä kylvystä ja mukava pistely valtasi raajat pitkäksi aikaa.

Pian saunan jälkeen olinkin jo aivan valmis nukkumaan ja iltatoimien jälkeen nukahdinkin pian. Havahduin hereille joskus iltakymmenen aikoihin ja lähdin käymään vielä vessassa. Leirintäalueelle oli tullut tällä välin varsin paljon porukkaa, ja alue oli täynnä ääntä.

Mökissa kuitenkin oli mukavan hiljaista. Ainoa joka häiritsi unta oli kuumuus. Koko yön ikkuna oli avoinna, mutta viileää ilmaa ei juuri sisään tullut.

Kilometrit: 59km (471km)

Keskinopeus: 13,6km/h

Kuluneet kalorit: 1366kcal

18.7.2020 Suomussalmi - Juntusranta - Hossa

Heräsin jälleen aamulla aikaisin, jo ennen kuutta, ja aloitin aamutoimet. Halusin päästä ajoissa lähtemään, sillä tänään edessä olisi paria edellistä päivää huomattavasti pidempi taival. Lisäksi halusin ehtiä vessa- ja keittiötiloihin ennen kuin leirintäalueen muut asukkaat heräisivät, joten välttyisin ruuhkalta ja saisin lähdettyä kaikessa rauhassa. Olin pyörän päällä jo puoli kahdeksalta ja lähdin ajelemaan kohti Suomussalmea. Edessä 5-tiellä oli heti ensimmäisenä jyrkähkö mäki. Liikenne ei onneksi ollut tähän aikaan lauantaiaamusta järin suurta, joten sain polkea aivan omassa rauhassani.

Pian alkoi jo Suomussalmi häämöttää ja minulla oli etukäteen ollut mielessäni suora oikotie, jota kautta pääsisin Juntusrantaa kohti, ilman pientä koukkausta läheltä Suomussalmen keskustaa. Kun pääsin oikotien risteykseen, huomasin kuitenkin, että reitillä olisi heti alussa vastassa melkoinen nousu. Tein pikaisen päätöksen: En lähtisi könyämään mäkeä ylös vaan kiertäisin kiltisti varsinaista reittiä pitkin. Koukkaus ei ollut pitkä ja pian käännyin Juntusrannantielle. Olin myös nopeasti paikassa, jonne oikotie olisi tullut.

Suomussalmi kk:n keskustassa kävin K-kaupassa täydentämässä eväsvarastoa. Ruokaa piti varata tälle pätkälle reilusti, sillä kauppoja ei tänään reitille enää osuisi ennen kuin Ruhtinaansalmella. Pakkasin eväät laukkuihin ja lähdin ajamaan Pyyvaarantietä kävelytietä pitkin. Hoksasin pian olevani hautausmaan parkkipaikalla ja kävelytie päättyi kuin seinään niin, että minun piti palata pieni matka takaisin päin ja oikaista parkkialueen läpi maantielle.

Pääsin maantiellä hyvään vauhtiin kun edessä oli pian kovin jyrkkä ylämäki. Jouduin jalkautumaan kävelemään, etten ajaisi itseäni mäissä loppuun heti alkumatkasta. Mäen päällä pysähdyin hetkeksi juomaan ja riisumaan ylimääräistä ajopaitaa päältä pois.

Mäen jälkeen maasto onneksi jälleen tasaantui. Sain myös tällä etapilla täyteen 500 ajettua kilometriä tälle reissulle! Pienen "juhlahetken", eli juomatauon jälkeen olinkin nopeasti jälleen Juntusrannantiellä. Juntusrantaa kohti kääntyessä tosin oli jälleen vastassa jyrkkä mäki joka meni taas kävelyksi...

Matka eteni joutuisasti ja helposti. Olin aiemmin bongannut kartalta lintutornin, joka olisi aivan matkan varrella ja olin päättänyt käydä tutustumassa torniin. Samalla saisi mukavan jaloittelutauon. Lintutornin kyltti meinasi mennä minulta ensin ohi, joten jouduin ottamaan aika nopean pysähdyksen, että ennätin kääntää risteyksessä oikeaan suuntaan. Yksi auto pienellä parkkipaikalla näytti olevan, mutta muuta liikennettä ei näkynyt. Jätin pyörän nojaamaan puuta vasten, otin etulaukun matkaan ja lähdin kävelemään pitkospuille lintutornia kohti. Pari hillanpoimijaa pitkoksilla tuli vastaan, olivat löytäneet hyvin marjoja. Nyt olikin erittäin hyvä hillavuosi.

Lintutorni tuli esiin puiden takaa ja näyttikin olevan hienolla paikalla Hirvasjärven kupeessa. Kävin seisoskelemassa hetken lintutornissa ja ihailemassa järven maisemia, ennen kun lähdin palaamaan takaisin parkkipaikalle päin. Hillanpoimijat olivat evästämässä parkkipaikalla ja kyselivät minulta matkastani. Muutaman sanan vaihdettuamme lähdin taivaltamaan eteen päin.

Luonto oli alkanut muuttua selkeästi karummaksi, sekä suopainotteisemmaksi ja nenässä oli jo hetken aikaa tuoksunut kirpeä suopursun tuoksu. Pohjoinen alkoi selkeästi lähestyä. Mäet alkoivat olla loivempia, vaikka nousumetrejä tulikin kohtuullisesti, ja näin ollen maisemat alkoivat näyttää paljon vaikuttavimmilta. Liikenne oli myös todella rauhallista, joten kulkiessa ei juuri stressitekijöitä ollut. Vaikka päivä oli pitkä, eteen päin jaksoi painaa virkeästi maisemien voimalla.

Kuten mainitsin aiemmin, tällä etapilla ei juuri kauppoja, saati ruokapaikkoja ollut, joten pidin ruokatauon tällä kertaa pysähdyslevikkeellä. Keitin ruuaksi pussipastan ja söin sen hyvällä ruokahalulla autojen huristellessa aika ajoin ohitse.

Jatkoin matkaa sinnikkäästi eteenpäin täydellä vatsalla ja pysähtelin ajoittain juomatauolle. Päivä alkoi olla jo todella lämmin ja pari viimeistä päivää oli saanut ajella lyhythihaisissa ajovaatteissa. Nenänpäässä alkoi jo tuntua kihelmöintiä, ennen kuin ymmärsin laittaa aurinkorasvaa. Selkään levittelin myös aurinkorasvaa pitkin matkaa, mutta etenkin lapojen välissä tuntui siltä, että palanutta ihoa tulee tämän päivän jäljiltä. Lapojen väliin kun en valitettavasti itse oikein saanut rasvaa edes levitettyä kunnolla.

Juntusrannassa pysähdyin jälleen pysähdyslevikkeelle, jossa näkyi olevan myös eräänlainen näköalatorni. Pidin tauon oikein mielelläni ja kävin ihastelemassa tornilla. Tässä vaiheessa päivää kilometrejä alkoi olla jo takana, joten teki mieli pitää taukoja useammin.

Ruhtinansalmen kohdalla mietin hetken, että haenko jätskin viilentämään menoa, mutta päätin kuitenkin jatkaa kohti Hossaa, enää ei kuitenkaan olisi mitenkään kovin mahdotonta matkaa jäljellä, vain 27 kilometriä.

Viimeiset kilometrit tuntuivat tänään kuitenkin kovin pitkiltä ja nälkäisiä paarmoja alkoi jälleen lennellä ympärillä matkantekoa kiusaamassa, joten viimeiset kilometrit eivät tosiaan olleet kovin mielekkäitä.

Eräässä vaiheessa yksinäinen poro säikytti minut pahanpäiväisesti, sillä eläin pyrähti ykskaks pieneltä sivutieltä puiden takaa melkein eteen. Poro tosin taisi säikähtää minua vielä enemmän, sillä eläin vaihtoi suuntaa yhtä nopeasti kun oli sännännyt paikalle.

Vihoviimein saavuin Camping Hossan Lumoon ja lunastin itselleni telttapaikan kahdeksi yöksi. Kyllä, huomenna olisi ansaittu lepopäivä ja odottelisin samalla Saijan saapumista paikalle.

Telttapaikan sai valita alueelta vapaasti ja valikoin itselleni rauhallisen oloisen paikan alueen laidalta, kuitenkin läheltä huoltorakennuksia. Pystytin teltan ja lähdin tämän jälkeen suihkuun. Leirintäalue vaikutti todella siistiltä ja laadukkaalta, huoltorakennuksetkin olivat hyvässä kunnossa. Suihkussa tosin huomasin lentomuurahaisten parveilevan suihkun ikkunassa, joten jostain niitä pääsi tiloihin sisälle.

Suihkun jälkeen kävin kioskissa ostamassa kylmää muumilimsaa, jäätelön, mustikkakeittoa, karkkia ja muuta naposteltavaa illaksi. Lueskelin teltan ulkopuolella istuskellen matkassa olevaa minipokkaria aikani, ja tänä aikana parikin asuntoautoilijaa ehti käydä jutustelemassa. Retkipyörä vetää väkeä puoleensa vuosi toisensa jälkeen ja aina saa ihmettelyä osakseen, että miten matkan jaksaa polkea. Jaksaahan sen kun ei etene liian nopeasti sekä kuuntelee omaa kehoaan ja etenee sen mukaisesti.

Lähdin viimein ilta-askareisiin ja painuin telttaan nukkumaan. Nukahtamista tosin haittasi ympäriltä kuuluvat äänet. Oli lauantai ja leirintäalueella alkoholia tykkäsi ottaa yksi jos toinenkin. Jokin joukkio kuului keskustelevan hieman etäämmällä isoon ääneen koiran kouluttamisesta ja iäkkäämpi mieskaksikko keskusteli varsin äänekkäästi viereisellä asuntoautolla. Valvoin tovin ennen kuin äänet vaimenivat, vain mieskaksikon toinen osapuoli kuului vielä lauleskelevan asuntoautossa...

Kilometrit: 106km (577km)

Keskinopeus: 14,3km/h

Kuluneet kalorit: 2335kcal

19.7.2020 Hossa 

Heräilin sunnuntaihin kaikessa rauhassa ilman kiirettä. Kävin tekemässä aamutoimet ja syömässä aamupalan keittiötiloissa. Suuri osa oli matkassa asuntoautoilla tai -vaunuilla, joten keittiö ei ollut kovin kovalla käytöllä. Rauhassa sai jälleen aamupaloja laitella.

Kävin myös pesemässä pyykkituvassa likaisia vaatteita ja ripustin ne teltan vierelle virittämälleni pyykkinarulle kuivumaan.

Olin selvittänyt, että lähellä sijaitsevalla Hossan Luontokeskuksella on tarjolla lounas, joten päätin käydä syömässä lounaan siellä, niin matkaeväät säästyisivät. Ajelin luontokeskukselle reilun neljän kilometrin päähän ilman lastia. Kylläpä pyörä tuntuikin kevyeltä ajaa äkkiseltään! Lounaan tarjoiluun oli vielä hetki aikaa, joten kiersin ensin luontokeskuksella olevan matkamuistomyymälän läpi ja ostin pieniä matkamuistoja. Saisin annettua tavarat Saijan vanhempien matkaan auton kyytiin, joten niitä ei tarvitsisi onneksi kuljettaa koko loppumatkaa mukana. Olin kassalla edelleen hieman etuajassa ilmoitettuun lounasaikaan nähden, mutta kun tilasin lounaan, myyjä kertoi, että ruuan saisi mennä jo ottamaan, ne oli juuri asetettu tarjoilulinjastolle. Söin lounaan hyvällä ruokahalulla jälkiruokineen kaikkineen ja lähdin hiljalleen polkemaan takaisin leirintäalueelle. Olin alunperin miettinyt, että kävisin pyörällä katsastamassa joitakin luontonähtävyyksiä tai luontopolkuja alueella, mutta päätin kuitenkin käyttää ajan lähinnä lepäilyyn.

Iltapäiväaterian kävin valmistamassa keittokatoksessa. Tein ruuaksi hyvin pahanhajuisen, mutta yllättävän hyvän makuisen retkiruoka-annoksen, joka sisälsi perunamuusia ja lihapullakastiketta.

Iltapäivällä tapoin aikaa teltalla kirjaa lukien ja odottelin Saijaa saapuvaksi alueelle. Samalla seurailin leirintäalueella seikkailevia poroja. Viimein Saija soittelikin, että missä päin aluetta olen. Kohtasin viimein Saijan ja hänen vanhempansa alueella ja he selittivät, ettei heitä päästetty leiriytymään, koska alue oli myyty täyteen. Mitään poikkeuksia ei kuulemma tehtäisi tämän suhteen, vaikka Saija olisi tulossa jo paikalla olevaan telttaan, eli minun telttaani yöpymään. Korona-aika asettaa siis täälläkin rajoitteita ja Hossa on juuri nyt suosittua retkeilyaluetta, joten matkailijoita on paljon liikenteessä. Nopean selvittelyn jälkeen Saija pääsi vanhempineen viereiselle Karhunkainalon Campingin alueelle juuri ennen sulkemisaikaa sisään. Sovimme, että poljen aamulla Karhunkainaloon ja jatkamme siitä matkaa kohti pohjoista.

Vietin illan kirjaa lukien ja iltatoimien jälkeen unet maistuivat hyvin. Tällä kertaa alueeltakaan ei kuulunut ylimääräisiä ääniä yömyöhään.

Kilometrit: 10km (587km)

Keskinopeus: 17,2km/h

Kuluneet kalorit: 157kcal

20.7.2020 Hossa - Kuusamo - Rukajärvi

Kuten jo edellisenä päivänä vähän Saijaa varoittelin, heräsin aamulla aikaisin, n. klo 6. Kävin aamupesulla, sekä valmistamassa aamupuuron keittiötiloissa kaikessa rauhassa, montaa ihmistä ei vielä alueella näkynyt jalkeilla. Latailin syödessäni myös puhelimen akkua matkaa varten.

Laittelin tavaroitani kasaan pyörän päälle kun huomasin, että yksinäinen poro tuijotteli minua lähellä uteliaana ja tulikin lopulta aivan pyörän viereen haistelemaan tarvikkeitani. Tarjosin eläimelle myös kättäni nuuhkittavaksi ja samettiturvallaan se hetken minuakin haistelikin. Jälkikäteen harmitti kun en saanut tilannetta videolle.

Kun tavarat olivat kasassa, kävin vielä täyttämässä juomapullot keittiötiloista ja lähdin polkaisemaan kohti Karhunkainalo Campingia. Saija oli laitellut aiemmin jo viestiä, joten tiesin hänen olevan hereillä. Olin saanut häneltä kuvan heidän telttansa sijainnista, joten osasin suunnistaa heti oikeaan paikkaan leirintäalueella ja siellä olikin jo leirin kasaus hyvässä vauhdissa kun ennätin paikalle.

Saija keräsi vielä viimeiset tavarat kasaan ja asetteli kaiken pyörän päälle minun odotellessani. Viimein sanoimme heipat Saijan vanhemmille ja polkaisimme vauhtiin.

Alta aikayksikön olimmekin jo Kuusamon rajalla ja tästä matka jatkui loivaa tietä pitkin mukavia kangasmaastoja ihaillen.

Huomasimme matkan varrella pysähdyslevikkeen, jossa pidimme pienen tauon juomisen merkeissä ja levitimme iholle lisää aurinkorasvaa. Päivästä oli jälleen tulossa kuuma. Saija huomasi, että selkäni oli palanut aivan rakkuloille. Kumma kyllä, selkä ei ollut kovinkaan arka, enkä ollut itse huomannut rakkuloita ollenkaan. Levikkeellä oli Partisaanien uhrien muistomerkki, jota tutkimme hetken aikaa ennen kuin jatkoimme matkaa.

Ennen Murtovaaraa oli matkan varrella muutamia isompia mäkiä ja yhden jouduinkin ottaa taluttamalla, koska kuumuus nuudutti auringon paahtaessa suoraan selkään. En ollut vielä malttanut riisua pitkiä ajohousuja, joten nyt siitä sai kärsiä nahoissaan. Murtovaarassa seutu näytti ykskaks kovin tutulta ja muistinkin, että olimme olleet muutama vuosi takaperin talvella mökillä samalla alueella. Talvella maisema vain näytti kovin erilaiselta. Murtovaaran jälkeen saavuimme hienolle jokinäkymälle. Sillalta näkyi sekä Keski-Kerolle, että Pikku-Kerolle. Ihailimme hetken maisemaa kunnes jatkoimme jälleen matkaa. 

Pian tulimme tienristeykseen josta käännyimme pienelle asfalttipäällysteiselle Kuparivaarantielle, jota pitkin pääsimme oikaisemaan kohti Kuusamoa. Tietä olikin kovin rauhallista ajaa, eikä reilun 16 kilometrin matkalla näkynyt kuin muutama auto. Ajoimme tällä tiellä hieman harhaan, kun emme hoksanneet kääntyä pikkuteille, jota pitkin pääsi yhtymään 5-tielle. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä pääsimme oikeaan paikkaan myös kulkemalla tie loppuun asti. Jouduimme tosin ajamaan pari kilometriä hiekkatietä, mutta tie oli onneksi hyväkuntoinen.

Pian 5-tiellä tuli vastaan ravintola Kuusamon Portti, joka näytti kovin hiljaiselta ja ovikin oli lukossa, kun kävimme testaamassa. Pihassa oli vain pari autoa ja neljän poron tokka joka kuljeskeli isolla piha-alueella.

Lähdimmekin katsomaan oliko pihan toisella puolella olevalla pienellä kioskilla ruokaa. Pihalla englantia puhuva omistaja selvittikin, että on ravintola auki, mutta paikan pitäjä taitaa olla juuri muualla käymässä. Menimme siis takaisin ravintolalle ja huonosti suomea puhuva nainen saapuikin paikalle ja otti tilauksemme vastaan. Palvelu oli hyvää ja ruoka maittoi. Olimme ravintolan ainoat asiakkaat sillä hetkellä ja saimme syödä terassilla omassa rauhassamme.

Ravintolasta ei ollut enää pitkä matka Kuusamon keskustaan. Kävimme Prismalla täydentämässä eväsvarastoa ja jatkoimme tämän jälkeen Keskustan kautta kiepauttaen kohti pohjoista. Kuusamon kadut eivät selkeästi olleet suunniteltu jalankulkijoille. Jalkakäytävä oli usein vain toisella puolella katua ja jouduimme vaihtamaan puolta tien yli monta kertaa matkan edetessä. Pääsimme kulkemaan pyöräteitä pitkin hyvän matkaa kunnes tulimme jälleen 5-tielle, jota pitkin jatkaisimmekin melkein koko loppupäivän.

Lähestyimme Rukajärvelle suuntaavaa risteystä, kun Ruka-tunturi jo pilkisti edessä hetken aikaa. Reissun ensimmäinen tunturi oli siis bongattu!

Käännyimme viimein Rukajärventielle, jota pitkin olisi enää 5 kilometriä leirintäalueelle Iisakki Villageen. Viimeiset kilometrit tuntuivat jo jaloissa ja tekisi hyvää päästä aloilleen.

Leirintäalue oli todella laadukkaan oloinen. Saunassa oli yleinen naisten vuoro ja päätimmekin käydä illalla saunassa ja uimassa. Kävimme tätä ennen laittamassa leirin pystyyn ja söimme hieman. Itselläni alkoi olla jo todella väsynyt olo ja oli kuin olisi ollut sumussa. Ruoka ja paikallaolo onneksi auttoi tähän hieman. Sauna oli todella tilava, hämärä ja näyttävä. Kävimme saunasta uimassa. Sain itsekin viimein heitettyä talviturkin Rukajärveen, vaikka uimiseni olikin lähinnä nopea pulahdus.

Saunan jälkeen tuli mukava raukeus, kävimme valmistamassa iltapuurot pienen pienessä keittiötilassa ja söimme iltaruuan ulkona olevalla penkkiryhmällä.

Illalla kun aloimme nukkumaan alkoi lähellä kuulua jonkinlaista banjomusiikkia ja tätä jatkuikin hetken aikaa. Onneksi uni tuli kuitenkin pian.

Kilometrit: 107km (694km)

Keskinopeus: 13,4km/h

Kuluneet kalorit: 2392kcal

21.7.2020 Rukajärvi - Maaninkavaara - Räisälä - Kemijärvi

Heräsimme aamulla jälleen hyvissä ajoin ja päätimme valmistaa aamupuurot teltan viereisellä puutarhapöytäryhmillä lammen äärellä. Ei tehnyt mieli lähteä valmistamaan ruokaa ahtaaseen keittiötilaan. Alue oli muuten todella hieno, mutta ilmeisesti teltalla matkustavien tiloihin ei ollut kovin panostettu vaan oletettiin, että suurin osa matkustajista valmistaa ruuan asuntoautossa/-vaunussa. Keittiötilaan mahtui hädin tuskin yksi henkilö kerrallaan hääräämään.

Laitoimme nopeasti leirin kasaan, sillä paikalle ilmestyi kompania itikoita ja mäkäräisiä kiusaamaan. Täytimme jälleen vedet keittiöstä matkaa varten ja laitoimme urheilujuomaporeet valmistumaan pulloihin.

Rukan kupeessa oleva ylämäki oli päivän pahimpia nousuja, mutta kyllä mäen onnistui silti selättää polkemalla. Ilma tosin oli seisova ja todella lämmin jo heti aamusta, joten mäen päällä piti pysähtyä hengähtämään ja juomaan. Etenimme Rukan kupeessa hetken alamäkeen, jonka jälkeen tuli jälleen jyrkähkö ylämäki ja tämän jälkeen saimmekin laskea alas jyrkkää mäkeä loput tunturin rinteestä. Rukan Salessa kävimme täydentämässä ruokavarastoa matkalle. Joutuisimme valmistamaan lounaan matkan varrella, sillä reitille ei osunut ruoka-paikkoja enää Loppupäivälle. Samalla pumppasimme Saijan pyörän renkaisiin lisää ilmaa, sillä renkaan paineet oli molemmissa renkaissa aivan liian matalat ja vaikuttivat jo matkantekoon. 

Koko päivän saimme edetä helpossa maastossa ja eteneminen oli todella nopeaa ja mukavaa. Vallioniemellä huomasimme levähdyspaikan tien vieressä ja paikalla oli sopivasti myös katoksellinen pöytä, johon pääsimme valmistamaan ruokaa. Juuri kun asetuimme pöydän äärelle, alkoikin sataa runsaasti vettä. Kiitimme onneamme, että satuimme juuri oikeaan aikaan katoksen alle, eikä aikaa mennyt lainkaan hukkaan sateen päättymistä odotellessa, sillä pidimme ruokataukoa joka tapauksessa. Söimme kaikessa rauhassa ruuat jälkiruokakarkkeineen ja kun aloimme kasata tavaroita, sade hiipui. Laitoimme kuitenkin sadevaatteet päälle sillä sateen uhka oli edelleen päällä, ja vaikka ei sataisikaan niin ohikulkevista autoista lensi sen verran vettä, että märkää olisi joka tapauksessa.

Matkan jatkuessa totesimme, että tie oli jo kuiva, eikä sadekaan enää näyttänyt kovin todennäköiseltä, joten pysähdyimme riisumaan sadevaatteet pois päältä.

Pian bongasimme mieleisen kyltin: Lapin maakunta oli saavutettu! Tämä oli todella suuri etappi kun oli lähtenyt polkemaan Keski-Suomesta asti. Jo nyt oli paljon saavutettu. seuraava juhlan paikka olisi täyteen tuleva tonni parin päivän päästä.

5-tieltä käännyimme Suomutunturia kohti. Kiertäisimme Kemijärvelle Räisälän kautta ja edessä olisi hieman hiekkateitä. Meillä oli suunnitelmissa yöpyä jossain maastossa, sillä leirintäalueita ei olisi vastassa kuin vasta Kemijärvellä. Suomutunturilta jatkoimme eteenpäin kohti Räisälää. Täydensin myös ensimmäistä kertaa vettä luonnosta, tien alta kulkevasta joesta. Varmuuden vuoksi lisäsin pulloon vedenpuhdistustabletin.

Räisälässä ylitimme lossilla Suomujoen. Heti lossin jälkeen huomasimme mahtavan hiekkarannan aivan tien vierellä. Poikkesimme rannalle levähtämään ja pitämään pientä evästaukoa. Samalla pohdimme vaihtoehtoa ajaa Kemijärvelle saakka. Seuraavaksi illaksi ja yöksi luvattiin sadetta ja mieluiten pystyttäisimme teltan kuivana. Kemijärvelle leirintäalueelle olisi enää vain alle 30 kilometrin matka, joten päätimme jatkaa matkaa, vaikka takana oli jo melkein 100 kilometriä. Varmistimme vielä leirintäalueelle soittamalla, että telttapaikkoja varmasti oli, sillä Hossasta oli jäänyt mieleen opetus, ettei paikkoja välttämättä aina ollut. 

Lossilta eteen päin etenimme hyvän matkaa hiekkatietä pitkin. Hiekkatie tässä vaiheessa päivää meinasi ottaa osittain koville, vaikka itsellä oli ollut koko päivän todella hyvä fiilis ajella.

Viimein yhytimme asfaltin ja jatkoimme pyöräteitä pitkin Campingiin saakka. Loppumatkasta alkoi jälleen sade, mikä hieman hiipui kun lähestyimme määränpäätä.

Leirintäalueella saimme valita parhaan telttapaikan aivan niemen kärjestä. Meidän ei siis tarvinnut kärsiä ohikulkijoista vaan olimme omassa rauhassa. Ainoa miinus oli se, että huoltorakennuksiin oli pitkähkö matka. Teltan päälle asensimme tarpin, jotta teltta ei kastuisi kovin pahasti. Tarpin asennus oli tällä kertaa hieman hankalaa, sillä emme saaneet viritettyä sitä järkevästi kahden puun tms. väliin, vaan jouduimme käyttämään toista polkupyörää tukena toisessa päässä tarppia. 

Valmistimme iltaruuat keittiössä, kävimme pesulla ja asetuimme telttaan unille. Illalla järven toisella puolella alkoi kuulua teinien mekastusta ja Frederik pauhasi varsin kuuluvasti. Tämä vei minulta unet, ja kuuntelin musiikkia yössä "Riiooo...". Onneksi alkanut sade hiljensi teinit ja sain nukkua loppuyön.

Kilometrit: 126km (820km)

Keskinopeus: 14,1km/h

Kuluneet kalorit: 2401kcal (ei vastaa todellisuutta, loppumatkasta kalorimäärää ei saanut laskettua)

22.7.2020 Kemijärvi - Pyhätunturi

Aamulla ei ollut mitenkään levännyt olo ja maasto oli yöllisen sateen jälkeen kosteaa. Kömmimme ulos teltasta ja lähdimme aamutoimiin sekä valmistamaan aamupuurot keittiötilaan. Samalla latasimme jälleen akkuja matkaa varten.

Tänään polkisimme vain lyhyen etapin Pyhätunturin kupeeseen josta varasin meille ensi yöksi mökkimajoituksen. Mökkiin pääsisi kirjautumaan vasta neljän aikaan joten meillä oli hyvin aikaa, eikä lähtöä tarvinnut tehdä kiireessä. Päätimme käydä kaupassa sekä syömässä Kemijärvellä ennen kuin lähtisimme polkemaan kohti Pyhätunturia.

Teltan kuivatus kosteassa aamussa oli turhaa, joten pakkasimme teltan ja tarpin kosteina kyytiin ja lähdimme polkemaan kohti keskustaa. Evästäydennykset teimme S-marketista. Päätimme ostaa illaksi kunnon ruoka-ainekset, perunoita, kananmunia, lihapullakastiketta.. Ja iltajuomaksi pullot alkoholipitoista juomaa. Juoman jouduin hakemaan erikseen sillä unohdin sen ensimmäisellä yrityksellä, Onneksi olin ottanut mukaan ajokortin, sillä myyjä kysyi papereita. Olin varmaan hieman välttelevän näköinen kun kaivelin pussukkaani urheilulasit silmillä ja myyjä näytti jo hieman vahingoniloiselta kun saisi estettyä ala-ikäisen ostoyrityksen. Noh, pettyipä tällä kertaa.

Kauppareissun jälkeen mietimme sopivaa ruokapaikkaa ja aivan lähellä olikin ABC, jonne suuntasimme lounaalle. Ulkona ei oikein ollut hyviä paikkoja polkupyörille joten jouduimme jättämään pyörät vähän hassusti nojaamaan näyteikkunaa vasten.

Söimme rauhassa ruoat ja lähdimme tämän jälkeen jatkamaan matkaa. Ajoimme vielä leirintäalueen ohi jonka jälkeen pääsimme irtautumaan keskustasta.

Hetken seurasimme 5-tien vartta kohti Rovaniemeä kunnes käännyimme Pelkosenniemen suuntaan. Täytyy myöntää että minulle ei ole juuri jäänyt erityisiä muistikuvia tästä etapilta Kemijärvi-Vuostimo -väliltä... Koko päivä oli omalla kohdalla todella takkuinen, eikä polkeminen alkanut sujumaan missään vaiheessa päivää, lisäksi tämä pätkä, jossa ajoimme isohkon tien vartta, ei ollut mitenkään mieleenpainuva.

Vuostimosta käännyimme kohti Pyhätunturia ja pääsimme ajamaan pienempää, todella rauhallista asfalttitietä. Maasto oli mukavan tasaista ja luonto myös näkemisen arvoista, lähestyimmehän Pyhä-Luoston kansallispuistoa. Harmi vain ettei näistä maisemista oikein pystynyt nauttimaan, olo muuttui loppumatkaa kohden entistä väsyneemmäksi enkä oikein enää ollut juttutuulellakaan, mutta onneksi Saija tsemppasi hyvin loppumatkan myös minua! Onneksi tämän päivän ajomatka oli lyhyt, juuri pidempää en olisi pystynytkään ajamaan.

Viimein olimme Pyhätunturilla ja sinnittelimme vielä viimeisen nousun mökin suuntaan, joka sijaitsikin suhteellisen ylhäällä rinteessä. Olimme hieman etuajassa ja päätimme käydä istumassa mökin vierellä sijaitsevassa Ravintola Huttuhipussa ja samalla joimme myös kylmät juomat. Tänään oli ollut vielä lämmin päivä ajella, mutta tästä eteenpäin luvattiin epävakaisempaa, joten helteet alkoivat olla tältä reissulta takana päin.

Viimein pääsimme mökille ja purimme tavarat sisätiloihin. Pyörät jäivät lukittuina mökin kuistille. Mökki olikin tosi siisti ja mukava rivitalohuoneisto, joka oli valmistettu hirrestä. Paikassa aisti Lapin läsnäolon. Olin niin väsynyt, että ruoanlaitto jäi suurimmaksi osaksi Saijan vastuulle, kun en kyennyt hetkeen muuta kuin makaamaan sängyllä ja latailemaan henkisiä ja fyysisiä akkuja.

Viimeisillä voimillani pesin vielä vaatteita, koska nyt käytössä oli kuivauskaappi, jonne vaatteet sai näppärästi kuivumaan. Kuivauskaappi hurisi hetken aikaa, mutta sammui yllättäen, eikä enää suostunut lähtemään päälle. Kokeilin käynnistellä kaappia hetken päästä uudelleen ja se heräsikin henkiin. Sama sammuminen tosin jälleen toistui vielä pariin kertaan, ennen kuin tajusin kääntää lämpöä pienemmälle. Pienemmällä lämmöllä kaappi pysyi käynnissä ja vaatteet sai kuivaksi aamuun mennessä. Illalla olin sen verran väsynyt, että olin aikaisin unessa ja sainkin onneksi alle pitkät yöunet.

Kilometrit: 52km (872km)

Keskinopeus: 11,8km/h

Kuluneet kalorit: 1138kcal

23.7.2020 Pyhätunturi - Luosto - Sodankylä - Petkula

Yön nukuin todella sikeästi ja aamulla oli hyvin levännyt olo.

Aamupalaksi söimme edelliseltä illalta jääneitä ruokia; paistoimme perunat ja teimme munakasta. Näillä aineksilla jaksaisi taas polkea.

Pakkasimme tavarat kasaan ja lastasimme pyörät valmiiksi hyvissä ajoin. Keli vaikutti aika harmaalta ja utuiselta sekä sateen uhka vaikutti olevan päällä. Kun lähdimme matkaan, saimme päästää jarrutellen Pyhätunturin jyrkkää rinnettä alas ison tien varten ja lähdimme sotkemaan kohti Luostoa. Alkumatkasta oli myös hieman ylämäkiä, mutta ennen Luostoa pääsimmekin jälleen viilettämään pitkästi alamäkeä. Alamäkeä laskiessa ennätti jo tulla vilu ja takkia piti pukea lämpimämmin päälle. Luostolla olimme todella nopeasti. Maisema oli sumusta huolimatta varsin hieno, Luoston huippu oli pilven takana piilossa.

Luostolla kävimme pienessä matkamuistomyymälässä ja tämän jälkeen huomasimme reitillä mukavan näköisen kahvilan jossa kävimme juomassa lämpimät minttukaakaot ja söimme herkulliset leivokset. Luoston jälkeen oli edelleen alamäkeä ja olimme pian Alakitisentien risteyksessä ja laskimme edelleen alamäkeen pienemmälle tielle kääntyessä.

Alakitisentie oli kokonaisuudessaan todella mukava ajaa ja reitti oli todella tasainen. Matkan varrella näkyi myös jälleen muutama porotokka.

Pääsimme viimein Askassa 4-tielle, jota pitkin menisimmekin koko loppumatkan. Askan paikkeilla ajelimme hetken aikaa pyöräteitä pitkin ja elättelimme toiveita että alueella olisi jokin ravintola jonne pääsisimme syömään. Pyörätie kuitenkin loppui pian, eikä ruokapaikkoja näkynyt. Tutkimme hetken etäisyyksiä ja enää oli 17 kilometriä matkaa Sodankylään, joten päätimme ajella sinne syömään. Sodankylässä kuitenkin olisi useita ruokapaikkoja joista valita.

Sodankylässä päätimme ajella Tori-Kioskille, josta saisi kunnon grilliruokaa ja tilasimmekin sieltä isot ranskalaiset kaikilla mausteilla. Nam! Ruokailun jälkeen pysähdyimme pikaisesti K-marketilla josta Saija kävi ostamassa evästäydennyksiä. Sodankylän jälkeen saimme ajella vielä pitkän matkan pyöräteitä pitkin, eikä onneksi tarvinnut heti poiketa ajelemaan 4-tien vartta, jossa liikkui varsin paljon autoja. Ajelimme Kitinen-joen vartta pitkän matkaa ja tämä osuus olikin varsin nätti ajella kun pyörätie kulki aivan joen vierellä. Pian pyörätie päättyi, ja pääsimme polkemaan 4-tien suuntaisesti Sattasentietä pitkin. Ennen Sattasta alkoi satamaan vettä ja puimme pikaisesti sadevaatteet päälle.

Sattasen jälkeen satoikin jo kaatamalla vettä ja jouduimme pysähtymään tien varteen odottamaan sateen hellittämistä, sillä vesi tuntui menevän suuhun ja hengityselimiin asti. Ei sateessa olisi sen puoleen nähnyt eteensäkään. Tämä oli myös turvallisuuskysymys, sillä autotkaan eivät luultavasti nähneet veden keskellä pyöräileviä ihmisiä. Kun sade hellitti, soittelimme Vajusuvanto Campingiin ja kysyimme mökkimajoitusta. Meille oli myös hieman epäselvää, oliko kyseinen leirintäalue enää edes toiminnassa, sillä netistä ei löytynyt oikein mitään tietoa paikasta. Vanha mies kuitenkin vastasi puheluun ja saimme varattua edullisen yöpymismökin seuraavaksi yöksi. Varasimme samassa yhteydessä myös saunavuoron.

Pyöräilimme Campingiin ja jälleen viimeiset kilometrit tuntuivat varsin hankalilta. Koko päivän kroppa tuntui sen verran väsyneeltä että jokaiseen kammen pyöräytykseen piti keskittyä.

Vajusuvannon leirintäalue oli hiljainen ja vaikutti olevan myös remontin tarpeessa. aika tuntui pysähtyneen jonnekin 80-luvulle.

Saimme levitettyä märät vaatteet mökkiin kuivumaan ja lähdimme pian saunomaan. Saunan jälkeen etsimme hetken aikaa vessaa, ja paljastuikin, että alueella oli käytössä yksi ulkohuussi, jossa käyminen ei ollut kovin miellyttävä elämys...

Saunan ja iltapalan jälkeen menimme suoraan nukkumaan.

Kilometrit: 104km (976km)

Keskinopeus: 13,6km/h

Kuluneet kalorit: 2294kcal

24.7.2020 Petkula - Vuotso - Saariselkä

Aamulla teimme aamutoimet nopeasti ja pakkasimme tavarat jälleen pyörien päälle. Alkumatkasta tie oli todella tasaista ja miellyttävää ajella. Reitillä oleva Vajusuvannon allas oli myös näkemisen arvoinen paikka. Ilmakkiaavan kohdalla saavuimme jälleen 4-tielle ja nopea eteneminen jatkui tasaista reittiä pitkin. Ohitimme pian Cafe Hariannan, jonne emme malttaneet kuitenkaan pysähtyä kahville. Peurasuvannon paikkeilla pysähdyimme hetkeksi ja teimme toimintasuunnitelmaa. Päätimme ajella suoraan Vuotsoon, jossa oli tietojeni mukaan tarjolla ruokaa.

Ennen Vuotsoa oli kuitenkin edessä juhlan paikka sillä matkallani täyttyi tärkeä rajapyykki kun sain täyteen tasan 1000 poljettua kilometriä! Kävimme juhlistamassa tätä tärkeää tapahtumaa Cafe Kairassa Porttipahdan vieressä. Ostimme hillalätyt sekä limsat ja nautimme ne kahvilan terassilla. Kävimme lisäksi vierailemassa viereisessä matkamuistomyymälässä, josta ei kuitenkaan tarttunut mitään mukaan tällä kertaa.

Vuotsoon saakka päästyämme huomasin, että Porobaari, jossa olin edellisenä kesänä käynyt pizzalla, oli lopettanut toimintansa. Kävimme kuitenkin viereisessä Sompion Arjan matkamuisto- ja käsityömyymälässä, josta saimme neuvon että 8 kilometrin päässä Tankavaarassa olisi ravintola.

Hieman jo alkoi nälkä painaa kun saavuimme Tankavaaraan ja Wanhaan Waskoolimieheen. Paikka oli todella hieno ja vanhan hämyisen kullankaivuukapakan tunnelma välittyi teemaan sopien. Lisäksi ruoka oli todella maistuvaa. Päätimme myös käydä vierailulla Kultamuseossa. Talutimme pyörät museon edustalle ja jätimme ne odottamaan rakennuksen kupeeseen. Olin käynyt museossa edellisenä kesänä, mutta paikassa vieraili uudelleenkin mielellään. Näyttely on todella laadukas ja kertoo elävästi alueen kullankaivuun historiasta. Museossa on myös kansainvälinen näyttely, joka kertoo kullankaivuusta ympäri maailman.

Ruokailun ja museokäynnin jälkeen oma tahti muuttui jälleen todella väsyneeksi ja takkuiseksi. Jalat eivät tuntuneet toimivan oikein ollenkaan. Lisäksi vanha akillesjännevamma alkoi vaivata päivän mittaan koko ajan enenevissä määrin ja alkoi jo haitata polkemista. Jäin jatkuvasti ylämäissä Saijan jälkeen.

Saariselällä tiedossa oli yö lakanoiden välissä huoneistomajoituksessa. Avaimet tuli hakea Kuukkelin ostoskeskuksesta, jonne ensimmäisenä suuntasimmekin. Kävimme ensin kiertämässä kaupassa ja ostamassa lisää matkamuistoja. Laukussa oli sen verran ylimääräistä tilaa, että totesin voivani ostaa sinne hieman lisätäytettä tuliaisiksi. Kauppareissun jälkeen haimme huoneiston avaimet ravintolasta.

Huoneisto sijaitsi jonkinlaisessa lomakylässä parin kilometrin päästä avaintenluovutuspaikasta. Hirsirakenteisessa talossa oli useampia huoneita ja yhteiset keittiö-, oleskelu- ja pesutilat. Jätimme pyörät rakennuksen terassille ja kuskasimme tavarat huoneeseen. Huone oli todella mukava ja siistin oloinen. Iltapalalla keittiössä juttelimme erään talossa majoittuvan miehen kanssa, jolta juttua tuntui tulevan. Muuten saimme olla varsin rauhassa, vaikka kaikki huoneet tuntuivatkin olevan varattuja.

Illan mittaan olin miettinyt vakavasti pystynkö jatkamaan polkemista enää eteen päin. Akillesjänteeni ovat kerran tulehtuneet ja tuntemus jänteissä alkoi vaikuttaa siltä, että tulehdus olisi edessä, mikäli koivet rasittuisivat vielä enemmän. Lisäksi muutaman päivän ajan meno oli ollut jo sen verran hankalaa, että matkan jatkaminen ei todennäköisesti olisi kovin mielekästä. Tein siis päätöksen, että matka päättyy tällä kertaa Saariselälle, eikä alkuperäiseen päämäärään Utsjoelle. Kieltämättä pieni liikutus tuli pintaan kun asian ääneen Saijalle totesi ja matkan päättymisestä tuli totta, mutta asia ei silti jäänyt pahemmin suuresti vaivaamaan, vaikka luultavimmin parhaat maisemat alkaisivat vasta Saariselän jälkeen.

Kilometrit: 1071km

Keskinopeus: 16,0km/h

Kuluneet kalorit: 1917kcal

25.7.2020 Saariselkä ja kotiinpaluu 

Heräilimme hitaasti. Bussi Rovaniemelle lähtisi vasta iltapäivän puolella, joten mikään kiire ei olisi. Saija oli päättänyt jatkaa vielä matkaa pohjoiseen, joten reittimme eroaisivat tänään.

Teimme pastaa aamupalaksi, sillä pussipastoja oli kerääntynyt laukkuihin ja söimme kaikessa rauhassa. Kun saimme tavarat kasaan, pakkasimme pyörät vielä kerran täyteen tavaraa ja lähdimme ajelemaan kohti ostoskeskusta. Palautimme avaimet ja postitimme postikortit samalla.

Päätimme vielä käydä Kaunispään huipulla, sillä aikaa oli edelleen runsaasti ja lähdimme polkemaan huippua kohti. Alkumatka sujui vielä polkien, mutta loppupuolen matkasta joutui taluttamaan, sen verran jyrkäksi tunturin rinne muuttui. Kaunispään huipun ravintolassa söimme pienet välipalat ja otin jäätelöannoksen matkan päätöksen kunniaksi. Istuimme hetken ikkunasta maisemaa ihaillen ja kävimme tämän jälkeen heittämässä vielä pienen lenkin rakennuksen ympäri niin saimme hyvän kokonaiskuvan maisemista. Samalla keksimme ensi vuodelle pyöräretken idean; palaisimme näille seuduille ja pyöräilisimme tällä kertaa päiväretkiä tehden maastoreittejä pitkin. Lisäksi voisimme tehdä lyhyemmän pidennetyn viikonlopun pyöräilyretken jonnekin päin Suomea. Tätä pitääkin alkaa hiljalleen suunnittelemaan kun ajatukset tämän reissun jälkeen kirkastuvat.

Laskimme jarrutellen Kaunispään rinteen alas ja tiemme erkanivat tunturin rinteen alla. Lähdin itse vielä Kuukkeliin ostamaan matkalle evästä sekä viimeiset matkamuistot ja kiersin tämän jälkeen Saariselän keskustan aikaa tappaakseni. Menin noin tuntia ennen bussin saapumista pysäkille istumaan ja odottelemaan. Minulla oli myös hyvin aikaa järjestää tavarat bussimatkaa varten ja sidoinkin ison kuivasäkin ja teltan toisiinsa kiinni sekä irrotin sivulaukut. Etusivulaukut saivat jäädä paikalleen kuljetuksen ajaksi.

Viimein bussi tuli ja pääsin istuskelemaan paikalleni. Bussi olikin yllättävän täynnä. Pyörä onneksi mahtui hyvin kyytiin. Bussimatka tuntui jollain tapaa epätodelliselta kun sama reitti, jota olimme muutaman päivän ajan polkeneet, vilisi pikakelauksella silmissä. Saatoin jossain vaiheessa matkaa hieman torkahtaakin, sillä väsymys ja nuutumus alkoi painaa silmiä.

Matkan jälkipuintina mainitsen, että kokonaisuudessaan reissu oli todella onnistunut. Pyörä toimi loistavasti ja ainoastaan kerran puhdistin ja öljysin ketjut, ja muita toimenpiteitä ei tarvinnut tien päällä tehdä. Kroppa toimi viimeisiä päiviä lukuunottamatta myös ihan hyvin. Pari ensimmäistä ajopäivää keho vasta totutteli matkantekoon, mutta kun vauhtiin pääsi kunnolla, oli ajaminen todella mukavaa.

Vähän epäröin jossain vaiheessa alkumatkan yksin polkemista, että mitä siitä oikein tulisi. Aiemmin kun en ollut pitkää reissua yksin tehnyt. Matkanteko yksin oli kuitenkin yllättävän mukavaa ja voisin aivan hyvin lähteä reissuun uudelleen itsekseni. Yksin polkiessa sai määrätä etenemistahdin täysin oman jaksamisen ja fiiliksen mukaan, eikä tarvinnut tehdä kompromissejä. Yöpyminen keskellä metsääkään ei tuntunut lainkaan pahalta, vaikka kuvittelin, että mielikuvitukseni alkaisi lentämään liiaksi. Yöllinen vesisade tosin auttoi asiaa, sillä ympärillä olevia ääniä ei kuullut sateenropinan läpi. En kuitenkaan yhtään vähättele kaverin kanssa polkemista, sillä kaverista on aina seuraa, eikä tarvitse puhua itsekseen. Elämyksen kokeminen jonkun toisen kanssa on lisäksi mukavampaa. Voin kuitenkin sanoa, että tulen varmasti tekemään yksinpolkemisia jossain vaiheessa jatkossakin!