Vinkki: Vie hiiri kuvan päälle niin saat esiin kuvatekstin

Valmistautuminen

Tiesimme Saijan kanssa jo kesällä 2017 edelliseltä pyöräreissulta palatessamme, että kesällä 2018 mennään edellistä pidempi reitti. Pitkään oli ajatuksena, että menisimme Saariston rengasreitin pidemmän version, mutta jossain vaiheessa tutustuimme Suur-Saimaan kierrokseen ja totesimme, että tämä on enemmän meitä varten. Tästä alkoi reitin suunnittelu ja tarvikkeiden hankkiminen. Saimme sovittua kesälomaviikon samaan ajankohtaan vaivattomasti, joten suunnittelu lähti keväämmällä kunnolla käyntiin. Pidimme pari suunnitteluiltaa, jossa kävimme käytännön asioita ja reittiä tarkemmin läpi. Reitin suunnittelussa oli apuna netistä löytynyt tieto reitistä, retkeilyGT-kartta ja kirjastosta lainattu Suur-Saimaan fillariopas. Muuten käytännön suunnitteluun oli suurena apuna retkipyöräilyä koskeva kirjallisuus, sekä netin tarjoama tieto. Toivottavasti tämäkin sivu innostaa jotakuta muuta vastaavalle retkelle ja tarjoaa apua suunnitteluun.

Teimme muutamia testilastaamisia ennen H-hetkeä, jotta tavarat löytäisivät laukkuihin järkeviin paikkoihin. Matkan edetessä osa tavaroista tosin tuppaa hakeutumaan aivan eri sijainteihin mitä alussa... Oli myös tarkoitus tehdä ainakin yksi päivän mittainen testilenkki täyden lastauksen kanssa, mutta aikapulan takia tämä jäi tekemättä.

Lähtö Pe 13.7.2018 Mikkeli-Ristiina-Karkaus 

Perjantaina iltapäivällä lähdimme ajamaan autolla kohti Mikkeliä. Sovimme että syömme Mikkelissä ennen pyöräilemään lähtöä, jolloin ei heti tarvitsisi pysähtyä tankkaamaan pidemmälle tauolle. Kävimme siis vetämässä Mikkelin ABC:llä hampurilaisannokset naamariin. Olimme katsoneet aiemmin kartasta että Kenkävero olisi hyvä paikka jättää auto viikoksi, ja sijainti oli sitä paitsi aivan Suur-Saimaan kierroksen reitillä. Parkkeerasimme auton hiekkapohjaiselle parkkialueelle ja aloimme purkamaan tavaroita sekä pyöriä autosta. Hetki meni että kaikki kamat oli lastattu pyöriin ja tarkistimme vielä, ettei mitään tärkeää jäänyt autoon ennen kuin pääsimme aloittamaan reissun.

Matka alkoi leppoisasti pyöräteitä pitkin. Alkuun reitti oli selvä, mutta kun saavuimme uudelle asuntomessualueelle jossa liikennejärjestelyt olivat hieman muuttuneet, piti kaivaa ensimmäisen kerran karttaa, sekä paperisena että puhelimen sovelluksesta esille, ennen kuin uskoimme olevamme tosiaan oikealla tiellä. Pyörätie loppui muutaman kilometrin jälkeen ja jatkoimme matkaa rauhallista asfalttipintaista museotietä pitkin. Pysähdyimme hetkeksi ihastelemaan Porrassalmen taistelun muistomerkkiä aivan asfalttitien vieressä.

Tie jatkui samanlaisena tovin, ennen kuin museotie yhtyi isommalle vt15-tielle (Kouvolantie). Katsastimme kartasta jälleen reittivaihtoehdot, koska halusimme välttää mahdollisimman paljon isompia valtateitä. Kouvolantien vartta pitkin jatkuikin jonkin matkaa pieni hiekkapohjainen pyörätie, jota pitkin ajoimme niin pitkälle kun tätä pyörätietä riitti. Jouduimme kuitenkin jatkamaan jokusen kilometrin ison tien vartta. Onneksi pahin ruuhka-aika oli jo ohi, joten liikenne oli suhteellisen vähäistä. Kaarsimme hetken päästä pienemmälle hiekkatielle joka kulki ison tien suuntaisesti ja kartan mukaan saapuisi jokusen matkan päästä takaisin asfaltille. Tie tosin sattui olemaan aika mäkinen, joten olisi luultavasti ollut nopeampaa tyytyä vain polkemaan liikenteen seassa.

Alitimme Kouvolantien Sokkalanmäen kohdilla ja lähdimme etenemään hiekkatietä pitkin Löytö-nimisen kylän halki. Tämä pätkä oli rauhallista ja idyllistä hiekkatietä. Huumontien risteykseen saapuessa ja Parkkilantien ylittäessämme tie jatkui rauhallisena asfalttitienä aina Ristiinaan asti.

Ristiinaan saavuimme hieman ennen klo 20. Mietiskelimme hetken aikaa kartan kanssa ja päädyimme tekemään lenkin Brahelinnalle. Myöhemmin olisi kuitenkin alkanut kaduttaa jos tällaisen muistomerkin näkemisen olisi jättänyt välistä, vaikka se sitten vähän reitiltä olikin sivussa.

Pidimme raunioille saapuessa pienen evästauon ja lähdimme sitten katsomaan nähtävyyttä. Jokin näissä vanhoissa kivirakennelmissa vetoaa. On uskomatonta ajatella että nämäkin rauniot on paljain käsin rakennettu satoja vuosia sitten.

Ristiinasta jatkoimme matkaa kohti Hartikkalan kylää. Alkumatka meni mukavasti asfalttitietä pitkin, mutta Yövedentielle kääntyessä olikin edessä mäkistä hiekkatievaellusta, jota jatkuisi pitkälle seuraavaan päivään. Olin todennut jo varsin alkumatkasta, ettei pyörässä riitä vaihteet kunnolla ylämäissä, joten polkeminen jyrkemmissä kohdissa oli aika raskasta. Monet mäet jouduin ottamaan ihan kävelemällä mm. tästä syystä. Näin siinä käy kun vaihtaa kalustoa juuri ennen lähtöä, eikä ehdi testaamaan uutta pyörää kunnolla...

Ensimmäinen harhaanajo sattui kun ylitimme Kouvolantien ja jatkoimme suoraan Honkataipaleentietä, vaikka olisi tullut kääntyä Puhakantielle. Onneksi hoksasimme tämän erheen jo n. 500 metrin päässä, koska kuljetut kilometrit alkoivat jo tuntua tässä vaiheessa ja mieli alkoi tehdä pystyttämään leiriä. Käännyimme takaisin ja suuntasimme oikealle tielle, mutta vielä saimme useampia kilometrejä polkea erittäin mäkistä hiekkatietä, ennen kuin olimme lähellä suunniteltua majapaikkaa.

Viimein silmiimme osui tienviitta "Piutulantie", jonne meidän oli määrä suunnistaa. Yöpaikaksi oli valikoitunut Kaakkolammen rannalla oleva laavu. Tai tarkemmin ottaen olimme teltassa laavun vieressä. Pyörät oli suhteellisen hankala tunkata pientä polkua ja pitkospuita pitkin täydessä lastissa laavun lähistölle, mutta ei auttanut; leiri piti päästä jo pystyttämään kun hämärä alkoi jo hiljalleen laskeutua. Pystytimme teltan laavun taakse, josta löysimme riittävän tasaisen alueen. Kaakkolammen vesi oli aivan kädenlämpöistä! Olisi tehnyt mieli pulahtaa veteen, mutta meitä jännitti lammen mutainen pohja ja musta vesi, koska kunnon rantaa ei ollut. Tyydyimme pesemään itsemme nopeasti pesulapuilla lammen vettä käyttäen. Samalla puhdistuivat myös päivän aikana likaantuneet vaatteet.

Yöksi käärimme laukut ja tavarat tarppiin kastumisen varalta. Yöllä kuului ukkonen kauempana pariin kertaan, mutta emme jaksaneet siitä huolimatta sulkea teltan ovia kunnolla, vaan nukuimme pelkän hyttysverkon takana, näin telttaan ei päässyt syntymään yön aikana kosteutta. Ukkonen kuitenkin pysyi etäällä ja saimme nukkua yön rauhassa.

Päivän ajokilometrit: 49,7 km

Keskinopeus: 11,2 km/h

Maksiminopeus: 59,5 km/h

Kalorit: 1547 kcal

La 14.7. Karkaus-Savitaipale-Lappeenranta

Illalla emme alkavassa hämärässä juuri  pystyneet, emmekä sen puoleen jaksaneetkaan laavun ympäristöä tutkimaan, mutta aamulla tähän oli mahdollisuus. Laavun viereltä löytyikin aamupuuron sekaan mukavasti tuoreita isoja mustikoita! Valmistimme aamupuuron laavun tulilla rauhassa, emmekä pitäneet hoppua lähdön kanssa. Saimme olla laavulla täysin omassa rauhassa vaikka vierestä kulkee merkitty retkeilyreitti, joten nautimme luonnon rauhasta kun sitä vielä riitti. Seuraavan yön viettäisimme leirintäalueella, joten omasta rauhasta ei voinut enää puhua.

Saimme pyörät lastattua, tunkkasimme ne polkua pitkin takaisin tielle ja lähdimme jatkamaan matkaa mäkisiä ja mutkaisia hiekkateitä pitkin. Mäet helpottivat hieman Mikkelintielle tultaessa ja saimme nauttia pitkästä aikaa asfalttitien tasaisuudesta.

Suomenniemellä kävimme ostamassa välipalaa ja täydentämässä Salen seinustalla olevasta vesipisteestä raikasta kylmää vettä vesipulloihin. Emme halunneet syödä Salen viereisellä penkillä, koska ohi ravasi jatkuvasti väkeä, joten jatkoimme matkaa sillä ajatuksella että kyllä Suomenniemen kylällä vielä vastaan penkki tulee, johon pääsemme vähän sivummalle istumaan. Noh, ei tullut. Pyörätie muuttui jälleen maantieksi, joten katsoimme pikaisesti asfaltin varrelta pienen metsätien pätkän johon parkkeerasimme hetkeksi syömään. Ainakin saimme syödä rauhassa, toisin kuin kaupan edessä!

Matka jatkui ja totesimme pian olevamme jälleen mäkisillä hiekkataipaleilla. Helle alkoi tuntua keskipäivän aikoihin jo todella uuvuttavalta mäkien kanssa taistellessa. Yllättävän pian vastaan tuli kuitenkin iloksemme jälleen asfalttipintaa! Laskettelimme hyvää ajopintaa pitkin Partakoskelle ja pysähdyimme hetkeksi ihailemaan koskea ja järvinäkymää. Partakosken ravintolassa tilasimme puoliksi pizzan, kokonaista ei kumpikaan olisi saanut alas vaikka kuinka jo nälätti. Puolikas lätty osoittautuikin oikein hyväksi ratkaisuksi.

Kunnon ruokatauon jälkeen jatkoimme hyvillä mielin matkaa. Reissun pahin osuus eli hiekkatiet olivat nyt takana ja edessä hyvää asfalttitietä lähes koko loppumatka!

Pian Partakosken jälkeen tuli vastaan Kärnäkosken linnoitusalue joka oli näkemisen arvoinen paikka. Linnoitusalueella laiduntaa lampaita jotka pitävät kasvavan ruohon kurissa, ja tästä syystä alueen aita pitää muistaa sulkea kunnolla, tai eläimet pääsevät karkuun.

Kärnäkosken myllyyn tutustuessa huomasimme vieressä uiskentelevan sorsaperheen. Seurasimme hetken aikaa pesueen ruokailua myllyn ikkunan takaa, mutta jouduimme lopulta häiritsemään perhettä, jotta saimme täydennettyä juomapullot kosken raikkaalla vedellä.

Savitaipaleen keskustan liepeille tullessa tutkimme karttaa ja päätimme oikaista suoraan Taipalsaarentielle käymättä Savitaipaleen keskustassa. Alkuperäinen reitti olisi kulkenut keskustan kautta, mutta meillä ei ollut tarvetta täydentää ruokavarastoja tai nähdä paikan nähtävyyksiä, joten säästimme vähän aikaa tällä konstin. Tällä oikoreitillä tosin oli ensimmäisenä vastassa varsin pitkä ylämäki, joten en nyt tiedä siitä ajan säästämisestä...

Maasto muuttui Savitaipaleen jälkeen selkeästi tasaisemmaksi, joten kulku helpottui ja nopeutui. Leväseen, Kirkkosaaren pohjoispuolelle päästyämme huomasimme yleisen uimarannan ja päätimme käydä uimassa ja huuhtomassa päivän hiet pois iholta. Kyllä Saimaan vesi virkistikin kovin!

Ajattelimme käydä syömässä Ravintola Ankkurissa Saimaanharjulla kunnon ateriat, mutta paikan pihassa pistimme merkille, että rafla vaikutti ennemminkin lähiökuppilalta kuin laadukkaalta ruokaravintolalta. Jatkoimme siis suosiolla matkaa.

Loppumatka sujui sutjakasti pyöräteitä pitkin, eikä maisemissakaan ollut valittamista. Saimaan kirkas vesi vilahti vähän väliä näkökentässä. Pysähdyimme vielä ennen Lappeenrantaa Saimaan kallioille pitämään taukoa. Paikalle oli kerääntynyt useampiakin ihmisiä lämpimästä illasta nauttimaan.

Nälkä ja väsymys alkoi jo hieman vaivata jatkaessamme matkaa, joten haimme hieman syötävää kaupasta ennen kuin lähestyimme keskustaa. Keskustan liepeillä katsoimme loppureitin puhelimen kartta-sovelluksella ja löysimmekin hyvin perille Huhtiniemi Campingiin. Pystytimme teltan ja suojasimme varusteet jälleen tarpilla, tällä kertaa ei niinkään kastumista vastaan, vaan uteliailta katseilta ja mahdollisilta varkailta. Tarppi ainakin vähän haittaisi jos joku päättäisi alkaa penkomaan laukkuja meidän poissaollessamme. Leirintäalueelle täytyy antaa risuja huonokuntoisista wc-, suihku- ja keittiötiloista. Muuten sijainti oli oikein hyvä ja alue rauhallinen. Yö oli uskomattoman hiljainen useista telttanaapureista huolimatta ja uni tuli hyvin.

Päivän ajokilometrit: 84,3 km

Keskinopeus: 11,1 km/h

Maksiminopeus: 39,3 km/h

Kalorit: 2449 kcal

Su 15.7. Lappeenranta-Joutseno-Imatra-Haakanala 

Yön aikana oli kertynyt jonkin verran kosteutta telttaan, joten jätimme teltan kuivumaan ja lähdimme pesemään pyykit pyykkituvalle ja syömään aamupalaa. Nyt oli hyvin aikaa myös ladata lisävirtaa puhelimiin ja varavirtapankkeihin.

Lähteminen vei aikaa ja päätimme lisäksi piipahtaa paikallisessa XXL:ssä täydentämässä tarvikevarastoa. Olin itse todennut että toiset urheiluliivit olisi saatava, olin epähuomiossa ottanut mukaan vain yhdet. Jouduimme ajamaan hieman sivuun reitiltä ja meille tuli n. 8 kilometrin ylimääräinen lenkki. Ajoimme ostosreissun jälkeen Lappeenrannan keskustan kautta ja kävimme vielä hakemassa ruokatarpeita matkalle. Kuljimme Lappeenrannan satamaan linnoitusten kautta ja pysähdyimme syömään jäätelöt. Jäätelökioskin jono oli pitkä ja palvelu todella hidasta. Jonotimme kuitenkin sitkeästi loppuun asti, olimme tässä vaiheessa jo jätskit ansainneet.

Jäätelötauon jälkeen matka pääsi vihdoinkin kunnolla alkamaan tältä päivältä. Pian sataman jälkeen käännyimme yhden risteyksen liian aikaisin vasemmalle, joten jouduimme vähän harhaan reitiltä. Paperikartan olin taitellut niin, ettei kaupunkien suurennokset näy, joten kartan tarkkuus ei aivan riittänyt kaupunkisuunnistukseen. Pääsimme kuitenkin näppärästi takaisin reitille puhelinsovelluksen avulla.

Pian pääsimme ajamaan viivasuoraa pyörätietä moottoritien varteen. Liikenteen melu oli melkoinen, mutta matka eteni tasaista rauhallista tietä pitkin todella joutuisasti. Tuntui että vasta pääsimme vauhtiin kun reitti jo erkani moottoritien varresta Joutsenoon.

Kuljimme rauhallista pyörätietä Joutsenon kupeessa kun vastaamme hoiperteli vanhus joka otti tukea aidasta ja puun oksista. Saija huomasi pysähtyä jututtamaan vanhusta ja huomasimme, ettei kaikki ollut kunnossa. Vanhus oli sekava ja selkeästi nestehukkainen. Hän myös valitteli jalkojaan. Oli 30 astetta lämmintä joten pienemmätkin lämpöasteet olisivat voineet olla vanhukselle kohtalokkaita. Tarjosimme hänelle vettä ja soitimme hätäkeskukseen. Talutimme vanhuksen varjoon läheisen tyhjillään olevan huoltoaseman pihaan. Paikalle tuli myös paikallinen pyörällä liikkunut nainen ja perhe jonka ilmastoituun viileään autoon vanhus pääsi istumaan ja lepäämään. Neuvottelujen jälkeen hätäkeskus lähetti ambulanssin paikalle. Lähdimme tässä vaiheessa paikalta, sillä pyörämme jäivät ilman suojaa ja lukitusta tien varteen, emmekä halunneet ottaa riskiä, että tavarat ja pyörät häviävät. Vanhuksella oli kuitenkin nyt apujoukkoja paikalla, joten meitä ei enää tarvittu. Päivän hyvä työ oli tehty.

Joutsenon keskustan paikkeilla näytimme kai hieman eksyneiltä, kun viereemme pysähtyi vanha pariskunta neuvomaan hyvää pyöräilyreittiä Imatran suuntaan. Saimme heiltä hyvät ohjeet, sillä alkuperäinen reitti oli poikki tietyömaan vuoksi. Pääsimme heidän neuvojensa vuoksi kiertämään hyvää kiertotietä, eikä tarvinnut mietiskellä päätään puhki vaihtoehtoista reittiä etsiessä kun tiesulku olisi tullut vastaan. Kuljimme jonkin matkaa rauhallisen asfalttitien vartta pyörätietä pitkin. Saavuimme kuitenkin piakkoin jälleen moottoritien varteen ja joutuisa eteneminen jatkui.

Saavuimme Imatralle yhdessä hujauksessa ja hakeuduimme ajamaan Vuoksen rantaan. Valtionhotellin jälkeen saimme näköpiiriin Imatrankosken padon. Pato oli suljettuna huoltotöiden vuoksi, joten koskinäytöksiä ei ole ollut koko kesänä. Vaikka vesi ei virrannut, oli koski silti vaikuttava näky. 

Ajoimme hyvän matkaa vuoksen rantaa pitkin, ennen kuin ylitimme virran. Vuoksenniskan ja Tienhaaran jälkeen ajoimme harhaan reitiltä. Seurasimme moottoritien vartta luultavasti useamman kilometrin ennen kuin tajusimme, että olimme tulleet aivan liian pitkälle ja moottoritie olisi pitänyt jo ylittää. Ajoimme takaisin päin ja etsimme kartasta oikoreitin Immolan suuntaan, jonne meidän oli ollut tarkoitus kääntyä.

Pääsimme oikealle tielle ja lähdimme etenemään Laikon suuntaan museotietä pitkin. Tielle oli juuri tehty uusi asfaltti joka oli todella raskas ajaa, sillä uusi tahmea pinta oli kuin olisi liisterissä ajanut. Renkaisiin tarttui myös roimasti roskia ja hiekkaa. Alkoi olla lisäksi jo myöhä, joten aloimme tarkkailla tien sivuja hyvän leiripaikan löytämiseksi. Leirintäalueita ei ollut lähimailla, joten oli tiedossa metsäyö. Löysimme viimein houkuttelevan pikkuisen metsätien jota lähdimme tutkimaan. Pienen tarkastelun jälkeen havaitsimme sopivan tasaisen kohdan teltalle, johon pystytimme leirin. Olimme kartan mukaan aivan Venäjän rajan tuntumassa.

Tämä oli ehkä huonoiten tähän asti nukuttu yö. Läheisellä talolla silloin tällöin haukkuva koira, sekä yöllä ääntelevät linnut pitivät hereillä. Myös hiiri rapisteli aina silloin tällöin aivan korvan vieressä. Kaiken lisäksi emme olleet päässeet illalla pesulle veden ääreen lainkaan, joten olotila ei ollut mikään kaikista tuorein... Joka tapauksessa, vaikka pääsimme liikkeelle varsin myöhään, olimme saaneet alle hyvät kilometrit tälle päivälle, joten matka eteni aikataulussa.

Päivän ajokilometrit: 82,2 km

Keskinopeus: 11,8 km/h

Maksiminopeus: 54,4 km/h

Kalorit: 2476 kcal

Ma 16.7. Haakanala-Laikko-Parikkala-Punkaharju

Aamulla ei ollut kovin levännyt olo, mutta heräilimme hyvissä ajoin ja pikaisen aamupalan jälkeen jatkoimme ripeästi matkaa. Saavuimme nopeasti Laikon kylän uimarannalle ja pääsimme viimein pesemään edellisen päivän hiet pois. Ja kyllä tekikin hyvää! Uimarannalla saimme paikalliselta mieheltä jälleen hyviä neuvoja matkan varalle. Täyteen lastattu retkipyörä tuntuu selkeästi kiinnostavan ihmisiä ja matkan varrella on saanut jatkuvasti vastailla useiden ihmisten tiedusteluihin matkan päämäärästä ja olemme saaneet hyviä reittiohjeita. Vai ovat suomalaiset muka juroa epäsosiaalista kansaa!

Jatkoimme uimarannalta matkaa virkeinä. Uusi vastatehty asfaltti jatkui vielä, mutta eteneminen ei siitä huolimatta tuntunut tässä vaiheessa päivää hankalalta. Tulimme pian 6-tielle, jonka vartta lähdimme etenemään. Liikenteen seassa pyöräily eteni nopeasti ja kohta eteen tuli Teboil, jonne menimme syömään päivän ensimmäisen kunnon aterian. Einestimme ja lähdimme jälleen jatkamaan matkaa 6-tien vartta ajaen. Tätä ison tien vartta pitkin jouduimmekin menemään varsin hyvän tovin, vaikka itse matka ei tuntunut pitkältä.

Piipahdimme tien varrella olevassa Veijo Rönkkösen patsaspuistossa. Tämä olikin mielenkiintoinen kohde, suosittelen käymään jos vaan ohi sattuu ajamaan. Kävijöitä oli paljon ja parkkialue oli täynnä autoja. Kierroksen jälkeen jatkoimme taivallusta ison tien vartta pitkin, mutta erkanimme pian Parikkalan keskustaan menevälle Ristimäentielle, joka oli rauhallinen asfalttitie. 

Parikkalan S-marketissa kävimme täydentämässä ruokavarastoja. Parikkalan jälkeen jatkoimme rauhallista asfalttitietä pitkin, ja 6-tielle tultaessa jatkoimme jälleen ison tien vartta pyörätietä pitkin Särkisalmelle saakka, josta matka jatkui Melkoniementielle. Melkoniementietä ajoimmekin hyvän matkaa harhaan koska emme hoksanneet kääntyä ajoissa oikealle reitille. Päädyimmekin karttaa tutkittuamme lopulta oikaisemaan oikealle reitille Oronmyllyn kautta pieniä hiekkateitä pitkin. Olikin vaihteeksi ihan mukava ajella rauhallisia ja mutkittelevia teitä, sillä isoa valtatietä oli tälle päivälle riittänyt. 

Pääsimme 14-tielle jota pitkin meidän ei tarvinnutkaan ajella enää pitkästi kun käännyimme Vapasen kohdalla jälleen hiekkatielle. Näitä sivuteitä pitkin ajelimmekin lähes Punkaharjun keskustaan asti. Illan mittaan päivän aikana ajettu matka alkoi totisesti tuntua kropassa ja ennen keskustaa istuimme toviksi pyörätien varrella olevalle penkille ottamaan lepoa ja syömään eväitä. Kun olo alkoi vähän helpottaa, jatkoimme matkaa kohti leirintäaluetta. Pian alkoi tulla vastaan Punkaharjun upeita harjumaisemia ja aiemmin vaivannut heikko olo unohtui. Upeiden näköalojen siivittämänä jaksoimme loppumatkan kunnialla.

Punkaharju Resort vaikutti siistiltä paikalta ja oli hyvällä sijainnilla vesien äärellä. Menimme hyvillä mielin nukkumaan, mutta pian alkoi viereisellä grillikatoksella kuulua juopuneiden mölinää. Viereisestä teltasta karjuttiin muutaman kerran metelöiviä humalaisia olemaan hiljaa, mutta meni tovi ennen kuin seurue kaikkosi nukkumaan. Tämän jälkeen saimme hyvin unta, mutta alkuyö meni valvoessa. Seuraavilla leirintäalueilla hoksasimme ottaa ylös vastaanoton päivystäjän numeron vastaavien tapausten varalle.

Päivän ajokilometrit: 95,8 km

Keskinopeus: 14,7 km/h

Maksiminopeus: 61,5 km/h

Kalorit: 2536 kcal

Ti 17.7. Punkaharju-Savonlinna-Pihlajaniemi 

Aamulla annoimme palautetta vastaanotossa grillikatoksella esiintyneestä metelöinnistä. Kuulemma yksittäistapaus, yleensä on ollut rauhallista. Näinhän se yleensä menee..

Jatkoimme hetken matkaa Savonlinnantien ja Ruokolahdentien risteykseen varsinaista virallista pyöräilyreittiä pitkin, mutta päätimme tässä kohtaa oikaista suoraan Savonlinnaan, vaikka oikea reitti olisi kulkenut idästä Kerimäen kautta. Tämän ratkaisun teimme johtuen kovasta helteestä. Mietimme pitkään menemmekö lännen kautta kiertävää pidempää pyöräilyreittiä vai menemmekö suoraan isoa Savonlinnantietä pitkin. Päädyimme menemään suoraan vaikka tievalinta tässä vaiheessa vähän arveluttikin.

Eteneminen ison tien vartta oli kuitenkin nopeaa ja olimme alta aikayksikön Herttualassa, josta reitti jatkui pyöräteitä pitkin Savonlinnaan asti. Reittivalinta oli siis aivan oikea. Ennen Savonlinnaa kävimme hankkimassa ruokatarvikkeita Prismasta. Hoidimme ostoksilla käynnit vuorotellen, ettei pyöriä ja tavaroita tarvinnut jättää valvomatta näin liikennöidyssä paikassa. Kaupan pihassa odotellessa ehti jälleen pari ohikulkijaa tiedustella määränpäätä ja toki vaihdoimme aina muutaman sanan matkasta mielellämme.

Vierailimme Olavinlinnassa opastetulla kierroksella, kun olimme kerran tänne asti eksyneet. Päivä alkoi kierroksen jälkeen olemaan jo pitkällä ja nälkä alkoi pahemman kerran painaa päälle. Olisi pitänyt syödä jotain jo ennen linnakierrosta, sillä nyt alkoi tulla jo heikko olo. Etsimme lähimmän mahdollisen pikaruokapaikan ja söimme hyvällä ruokahalulla.

Matka jatkui ruokailun jälkeen, mutta olo ei silti tuntunut hyvältä. Helle painoi päälle ja verensokerit olivat päässeet laskemaan liiaksi. Ruokakauppaan pysähtyessämme tutkimme karttaa ja huomasimme lähellä olevan leirintäalueen. Päädyimme siihen ratkaisuun, että jäämme Pihlajaniemelle Sun Camping Savonlinna Vuohimäelle yöksi. Tälle päivälle tuli aika vähän ajokilometrejä, mutta ratkaisu tuntui oikein hyvältä. Oikaisisimme seuraavana päivänä jälleen reitiltä hieman, niin pysyisimme aikataulussa.

Leirintäalue oli varsin uusi ja hyvällä sijainnilla. Saimme myös rauhallisen telttapaikan hieman sivusta, eikä aivan teltan vierestä mennyt läpikulkuliikennettä. Nyt meillä oli illalla aikaa suunnitella huomisen vaihtoehtoista reittiä, sekä saimme hieman muutenkin ylimääräistä lepoaikaa, joka tuli aivan tarpeeseen. Yön nukuimme kuin tukit, ilman häiriötekijöitä.

Päivän ajokilometrit: 36,6 km

Keskinopeus: 11,4 km/h

Maksiminopeus: 43,2 km/h

Kalorit: 723 kcal

Ke 18.7. Pihlajaniemi-Sulkava-Pistohiekka

Olin illalla ottanut tietoisen riskin ja jättänyt varavirtapankin vessatiloihin lataukseen. Huomasin aamulla että niin vain oli laite hävinnyt. Tiedustelin onko henkilökunta nähnyt missään laitetta tai sattunut ottamaan sen omaan talteen, mutta ei sitä ollut näkynyt. Rahallisesti menetys ei haitannut, eihän laite ollut maksanut kuin kympin verran. Käyttöä sille kuitenkin olisi matkan varrella ollut. Onneksi sain lainata loppumatkan Saijan laturia. 

Söimme rauhassa aamupuurot ja laitoimme leirin kasaan. Ajoimme heti lähtiessä harhaan, kun lähdimme etenemään väärää tietä. Saimme kuitenkin paikallisilta ajo-ohjeita ja lenkin kierrettyämme palasimme jälleen takaisin leirintäalueen risteykseen ja lähdimme tismalleen päinvastaiseen suuntaan, mihin ensimmäisellä yrityksellä olimme lähteneet. Noh, onneksi tässä ei tullut juuri paria kilometriä enempää ylimääräistä matkaa. 

Matka eteni alussa mukavasti alamäkivoittoista maantietä pitkin. Tulimme pian kuitenkin risteykseen josta oli määrä kääntyä hiekkatielle jota jatkuisi n. 20 kilometriä. Heti alussa tuli vastaan tietyöaluetta. Tielle oli levitetty soraa, josta syystä tiellä oli lähes mahdoton polkea rikkomatta renkaita, joten tyydyimme taluttamaan ja toivoimme, ettei tämä tietyö jatkuisi koko matkaa... Hetken pyöriä talutettuamme sorapinta onneksi loppui ja pääsimme jälleen polkemaan. Juuri helpommaksi reitti ei tosin muuttunut, sillä tämä hiekkatiepätkä oli todella mäkistä ja mutkaista. Paljon sai talutella pyöriä mäkiä ylös. Tämä 20 kilometriä tuntui todella pitkältä.

Pääsimme jälleen asfaltille ja reitti jatkui Sulkavaa kohti. Pysähdyimme pian pienelle levähdyspaikalle ottamaan vähän lepoa rankan hiekkatievaelluksen jälkeen.

Kyllä tuntuikin helpolta polkea jälleen asfaltilla ja matka taittui helposti. Piakkoin käännyimme Sulkavan keskustaan menevälle tielle. Sulkavan keskustassa kävimme syömässä kunnon lounaan Ravintola Muikkukukossa. Tämä olikin mainio vanha ravintola! Syömässä oli toinenkin retkipyöräporukka johon törmäsimme loppumatkalla vielä pariin otteeseen.

Sulkavan keskustasta varsinainen reitti olisi jatkunut etelään, mutta me olimme päätyneet vaihtoehtoiseen hieman oikaisevaan reittiin, joka jatkui länteen ja vähitellen lähti kaartumaan etelään Puumalaa ja Pistohiekkaa kohti. Ennen illan määränpäätä saimmekin taistella monien mäkien kanssa. Vaikka reitti oli suorempi kartalla, oli vastassa melkoisen paljon mäkiä joiden kanssa saimme tuskailla tosissamme. Kun saavuimme varsinaiselle reitille ja jatkoimme Lietvedentietä Pistohiekkaa kohti, emme päässeet vieläkään mäistä eroon. Mäet matkalla ennen illan leirintäpaikkaa olivat todella pitkiä. Eivät niinkään jyrkkiä, mutta sitäkin pidempiä.

Kun pääsimme Pistohiekkaan, unohtuivat mäkien kanssa kiroilut pian, sillä tämä vanha hylätty leirintäalue oli aivan loistavalla paikalla pitkän hiekkarannan äärellä. Saimme hyvän telttapaikan, josta oli mukava näköala suoraan järvelle. Alueelle oli majoittunut kymmenkunta asuntoautoa, vaikka leirintäalue ei ole virallisesti käytössä. Myös aiemmin Muikkukukossa kohtaamamme retkipyöräryhmä oli majoittunut illan aikana Pistohiekan rannalle. Illalla kävimme pesulla hiekkarannalla, vesi oli sen verran kylmää että uida ei kyennyt, mutta pelkkä kahlaaminen ja pesulapulla läträäminen virkisti mukavasti.

Vaikka maantie meni aivan telttapaikkamme vierestä, saimme nukuttua hyvät unet.

Päivän ajokilometrit: 88,7 km

Keskinopeus: 13,2 km/h

Maksiminopeus: 45,2 km/h

Kalorit: 2471 kcal

To 19.7. Pistohiekka-Anttola-Mikkeli 

Aamulla heräsimme virkeinä ja tietoisina siitä että tänään saapuisimme perille. Matkaa olisi enää kuutisenkymmentä kilometriä. Pieni haikeus alkoi jo tuntua.

Söimme aamupuurot ja laitoimme tavarat kasaan. Lähdimme polkemaan hyvissä ajoin kohti Anttolaa. Alkumatkan reitillä oli mahtavat Saimaalle avautuvat maisemat ja kallioiset rannat. Pian reitti muuttui kuitenkin metsäisemmäksi ja järvi hävisi näkyvistä.

Matka eteni joutuisasti ja olimme pian Anttolassa, josta etsimme ruokapaikan. Kävimme syömässä Satamaravintola Poijussa. Terassilta oli kiva näköala satamaan ja järvelle. Samaan ravintolaan saapui lähtiessämme jälleen myös samainen retkipyöräporukka jonka kohtasimme edellisenä päivänä.

Ruoan jälkeen jatkoimme tovin isompaa Anttolantietä pitkin, kunnes tulimme risteykseen joka kääntyi hiekkatielle Visulahden suuntaan. Olisi tiedossa viimeiset pätkät hiekkatietä. Tämä oli kuitenkin hyväkuntoinen tie ajella, eikä mäkiäkään ollut paljoa. Tai sitten eivät mäet enää tuntuneet tässä vaiheessa kun tiesi, että kohta oltaisiin takaisin määränpäässä.

Maisemat lähes vilisivät silmissä kun saavuimme jo asfalttitielle ja Visulahden kupeeseen. Tästä eteenpäin pääsimmekin loppumatkan etenemään pyöräteitä pitkin. Saimme loppumatkasta suunnistaa paljon karttasovelluksen avulla, sillä reitti mutkitteli nyt aika paljon, eikä paperikartta jälleen näyttänyt reittiä riittävän tarkasti. Reitille sattui myös tiesulku tietyön vuoksi, joten piti etsiä hieman vaihtoehtoinen reitti.

Saavuimme viimein autolle, ja aloimme kasata kamoja pyörien päältä autoon. Mieli oli hieman tyhjä. 500 kilometriä takana! Nytkö tämä oli jo ohi, vastahan tässä vauhtiin päästiin! Toisaalta olimme hyvin huojentuneita että pystyimme tähän, sillä tämä oli molemmille pisin reissu tähän mennessä. Automatkalla oli hyvin aikaa käydä reissua läpi ja taidettiin siinä jo alkaa suunnitella seuraavan kesän retkeäkin...

Päivän ajokilometrit: 59,4 km

Keskinopeus: 13,7 km/h

Maksiminopeus: 46,2 km/h

Kalorit: 1308 kcal