Valmistautuminen

Tänä vuonna oli vuorossa pyöräretki Ahvenanmaalle. Tarkoituksena kiertää "Ahvenanmaan ympäri", lähteä ja palata samaan pisteeseen. Koska reitille osui useita lauttamatkoja, vaati retki suunnittelua hieman enemmän kuin aiemmat reissut. Meidän tuli huomioida se, että osa reitin varrella olevista lautoista saattoi kulkea vain kerran päivässä, joten sotkisi aikataulua pahemman kerran, jos myöhästyisimme tämmöiseltä kriittiseltä lautalta. Siispä pidimme keväällä muutaman suunnitteluillan, joissa päätimme reitin ja tutkimme lautta-aikatauluja sekä varasimme matkat ja majapaikat. Olimme jälleen matkalla teltalla, lukuunottamatta yhtä yötä, jonka vietimme Kökarin saarella mukavasti pienessä yöpymismökissä. Ruokaa jouduimme kuljettamaan mukana tällä kertaa enemmän, sillä Ahvenanmaalla ruokakaupat olivat harvemmassa, joten myös ruokahuolto vaati hieman enemmän suunnittelua.

Sen suuremmitta puheitta, mennään itse matkaraporttiin.

Lauantai 29.6.2019 Taivassalo-Brändö 

Lähdimme matkaan Saijan autolla aikaisin lauantaiaamuna. Olimme pakanneet pyörät ja tavarat autoon jo perjantai-iltana, jotta pääsisimme aamulla lähtemään liukkaasti matkaan. Jyväskylästä Taivassaloon, Naantalin kupeeseen, olisi kuitenkin useamman tunnin ajomatka, joten emme halunneet hukata turhaan aikaa aamulla.

Pysähdyimme matkalla syömään kunnon lounaan Auran ABC:lle. Näin meidän ei tarvitsisi heti miettiä ruokailua, kun olisimme päässeet polkien vauhtiin. Vaihdoimme ABC:llä myös pyöräilyvaatteet valmiiksi päälle.

Autolle olimme katsoneet sopivan paikan Taivassalon kirkon hiekkaparkkipaikalta. Saavuimmekin kirkolle hyvissä ajoin ja meillä oli hyvin aikaa ennen lautan lähtöä Vuosnaisten vierassatamasta. Purimme pyörät autosta ja pakkasimme tavarat kyytiin. 

Nyt päästiin viimein asian äärelle ja lähdimme ajelemaan Kustavintietä Vuosnaisten satamaa kohti. Kylläpä pyörä tuntuikin äkkiseltään raskaalta tavaroineen. Kesti hetken aikaa tottua suurempaan painoon, ennenkuin polkeminen alkoi sujua normaalisti.  

Emme ehtineet ajella kuin alle 20 kilometriä kun reitille osui jo matkan ensimmäinen lauttamatka. Tämä olisi vain muutaman minuutin ylitys Kustavista Vuosnaisten puolelle, mutta tässä saimme jo esimakua matkan luonteesta; paljon lauttamatkoja! 

Saavuimme Vuosnaisten satamaan reilun tunnin ennen lautan lähtöä, joten ehdimme hyvin käydä syömässä lounaan Spaunassa, joka sijaitsi aivan satamassa. Tällä aterialla jaksaisi hyvin iltapalaan saakka. Lounaan jälkeen lähdimme satamaan odottamaan lauttaan pääsyä.

Olimme tällä lautalla ainoat retkipyöräilijät joten saimme pyörät kiinnitettyä väljästi paikoilleen ja lähdimme ulkokannelle istuskelemaan. Lautan irrottua satamasta, siirryimme sisätiloihin ja käytimme tilaisuuden hyväksi, lepäilimme ja katselimme merimaisemia.

Lauttamatka kesti 45 minuuttia jonka jälkeen pääsimme purkamaan ajoneuvot lautalta Brändön saarelle.

Åvan satamasta ajelimme hyvin rauhallista asfalttitietä kohti leirintäaluetta ja pysähdyimme välillä kuvaamaan maisemaa Rönnskärs grundetin paikkeilla. Saija huomasi rannalla vilistävän eläimen ja saikin siitä otettua kuvan. Eläin muistutti pientä saukkoa ja se juoksi meistä pois päin kala suussaan. Myöhemmin asiaa tutkittuamme selvisi, että eläin oli villiminkki.

Pääsimme Brändö Stugby Campingille hyvissä ajoin, mutta vastaanotto oli kiinni. Koko leirintäalue näytti kovin hiljaiselta, mökeissä ei vaikuttanut olevan ketään ja paikalla oli vain yksi asuntoauto. Yhtään telttaa ei alueella näkynyt. Hetken aluetta tutkittuamme soitimme vastaanoton ovessa olevaan numeroon, josta nainen vastasi, että olisi paikalla noin tunnin kuluttua ja että voisimme pystyttää teltan jo valmiiksi. Paikan saisi valita vapaasti. Otimme neuvosta vaarin ja valitsimme parhaan paikan aivan teltta-alueen perältä, joka oli meren vieressä. Teltan pystyttämisen lisäksi valmistimme ja söimme iltaruuan sillä välin kun odotimme vastaanoton työntekijää paikalle. Kyllä ruoka maistuikin hyvältä meren rannalla aivan omassa rauhassa. Touhutessamme iltaruuan parissa, paikalle saapui myös ulkomaalainen retkipyöräilijä-pariskunta, joka pystytti telttansa vähän matkan päähän.

Pääsimme vihdoin maksamaan telttapaikan ja saimme myös tarkemmat ohjeet peseytymispaikoista ja keittiötiloista. Suihkutilat nähtyämme totesimme, että taitaa suihkussa käyminen nyt jäädä väliin, tilat vaikuttivat aikansa eläneiltä ja olevan hajun perusteella jopa homeessa. Peseydyimme siis nopeasti vain lavuaarin äärellä ja kapusimme telttaan nukkumaan. Yön saimme nukkua aivan rauhassa ilman minkäänlaisia ylimääräisiä ääniä. Ei olisi uskonut, että olimme tosiaan virallisella leirintäalueella!

Ajetut kilometrit: 35,7km

Sunnuntai 30.6.2019 Brändö-Geta 

Aamulla heräsimme aikaisin, että ehtisimme klo 8.30 Torsholmasta lähtevälle lautalle. Meillä olisi kuitenkin kymmenisen kilometriä poljettavana. Ulkomaalainen pariskunta näytti jo lähteneen vähin äänin paikalta. Teimme aamupalan ja ruokailimme keittiötilan ulkopuolella muovisilla puutarhakalusteilla, sillä keittiötiloissa tuoksahti sen verran ummehtuneelle, ettei siellä tehnyt mieli oleskella. Purimme ripeästi teltan ja kasasimme tavarat, mutta silti vaikutti siltä, että aikaa olisi hyvin niukasti. Meille tuli kiire lähteä polkemaan kohti Torsholman satamaa. Poljimmekin kuin tuli hännän alla, mutta kun saimme sataman näkökenttään, lautta oli juuri irronnut laiturista ja eteni kohti ulappaa. Kirosimme ja kasasimme ajatuksia hetken aikaa satamassa. Seuraava lautta Hummelvikiin lähtisi vasta klo 13.30, joten kiire loppui siihen paikkaan. Kaiken lisäksi huomasin satamassa, että aivan hetki sitten ostamani uusi pyöräilytakki oli tipahtanut jonnekin matkan varrelle. Olin kiinnittänyt takin pikkupussukastaan laukun ulkopuolelle roikkumaan. Se ei ollut näköjään hyvä ajatus.. Luutavasti takki tipahti heti leirintäalueelta lähtiessämme, koska siellä oli reitin ainoa lyhyt hiekkatieosuus ja teltta-alueen pohja oli hyvin epätasainen.

Tutkimme netistä alueen nähtävyyksiä ja totesimme, että ehtisimme hyvin käydä kiertämässä Torsholman toisella puolella olevan lyhyen luontopolun ja käydä tutustumassa sen varrella olevaan näköalatorniin. Turha tässä olisi montaa tuntia satamassa murehtia, joten lähdimme polkemaan luontopolun lähtöpaikkaa kohti.

Lähtöpiste ei ollut kovin selkeässä paikassa, joten vähän jouduimme sitä etsiskelemään ennenkuin tajusimme mistä polku lähtee. Jätimme pyörät lähtöpisteeseen ja jatkoimme matkaa jalkaisin polkua eteenpäin. Täyden lastin kanssa pienellä kallioisella polulla olisi ollut mahdoton edetä. Alle kilometrin päässä lähtöpaikasta saavuimme jo näkötornille ja istuimme kallioille ihailemaan hienoa merimaisemaa.

Hetken aikaa rauhassa istuskeltuamme ja näkötornin tutkittuamme, lähdimme takaisin pyörille ja poljimme satamaan. Saimme valmistaa pasta-ateriat sataman taukopaikalla kaikessa rauhassa, ennen kuin paikalle alkoi lipua muitakin ihmisiä odottamaan lauttaa. Kun saimme jälleen tavarat kasaan, menimme jonon jatkoksi odottamaan lautan saapumista ja pian se jo ilmaantuikin saarten takaa. Odottelimme omaa tarkastusvuoroamme kun tajusimme, että olimme maksaneet matkan klo 8.30 lähtevään lauttaan, emmekä olleet hoksanneet varata matkaa uudelleen tähän myöhempään lauttaan siinä vaiheessa kun tajusimme myöhästyneemme. Lipuntarkastaja päästi meidät kuitenkin lauttaan pienen neuvonpidon jälkeen, joten saimme jatkaa matkaa normaalisti. Kiinnitimme pyörät tukevasti lautan reunaan ja lähdimme istumaan sisätiloihin. Tämä matka kestäisi pidempään, joten olisi aikaa levätä ja tutkia seuraavaa etappia tarkemmin. Emme juuri ehtisi pysähdellä nähtävyyksiä katselemassa, koska olimme myöhässä aikataulusta ja meidän pitäisi ehtiä vielä tämän päivän aikana Getaan asti.

Lauttamatka sujui rauhallisissa merkeissä, eikä matkustajia ollut kovin paljoa liikenteessä. Ostimme lautan kahviosta pientä purtavaa ja katselimme merimaisemia kaikessa rauhassa.

Kun lautta oli saapumassa Hummelvikin satamaan, lähdimme pyörille hyvissä ajoin ja laitoimme itsemme valmiuteen seuraavaa ajopätkää varten ja että ehtisimme poistua lautan etuosasta ennen autoja.

Lähdimme matkaan ripeään tahtiin, mutta emme ehtineet polkea kauaakaan kun vastaan tuli Vårdössa tien varrella oleva St. Matthew´s church. Pysähdyimme hetkeksi kirkon pihaan ihastelemaan rakennusta ulkoa päin. Olin myös tutkinut etukäteen, että Vårdössä olisi pieni K-kauppa. Kauppa oli kuitenkin kiinni kun ajoimme pihaan, joten eväät jäivät ostamatta tässä vaiheessa. Olisihan se pitänyt arvata, ettei pieni kyläkauppa välttämättä ole avoinna sunnuntaisin.

Poljimme jälleen jonkin matkaa ennen seuraavaa pientä taukoa Gersholmissa, jossa oli hieno näköalapaikka. Hetken päästä Töftössä pääsimme jälleen lautan kyytiin, joskin vain pienen ylityksen ajaksi, joka kesti vain muutaman minuutin.

Pian Töftön lautan jälkeen pysähdyimme myös ihastelemaan Bomarsundin linnoitusaluetta ja ruokailemaan ihastuttavassa Furulundsgårdenissa. Hampurilaisaterioiden voimin jaksoimme jälleen jatkaa matkaa eteenpäin.Olisi jo tässä vaiheessa selvää, ettemme mitenkään ennättäisi Getan leirintäalueelle ennen sulkemisaikaa. Olimme kuitenkin varmistaneet jo etukäteen, että voimme leiriytyä myös sulkemisajan jälkeen, joten emme pitäneet turhaan kiirettä.

Meidän oli tarkoitus käydä kunnolla tutustumassa Kastelholman linnaan reitin varrella, mutta lautalta myöhästymisen vuoksi meillä ei nyt ollut tähän aikaa. Kaiken lisäksi olimme linnan kohdalla vasta sulkemisajan jälkeen. Tyydyimme hieman katkerina ihastelemaan linnaa ulkopuolelta.

Lähempänä Gotbya pääsimme pitkästä aikaa ajelemaan jalkakäytäviä pitkin ja edessä oli hieman suurempi kaupunki, kuin mitä olimme tähän mennessä matkan varrella nähneet. Saimme tehtyä eväsostokset paikallisessa S-marketissa.

Gotbyn jälkeiseltä etapilta ei juuri kerrottavaa ole, 4-tie oli varsin pitkäveteinen ajettava tuon reilun 20 kilometrin ajan, eikä tuolta matkalta ole jäänyt paljon muistikuvia. Asiaan saattoi vaikuttaa myös väsymys, joka alkoi hiljalleen iltaa kohti vaivata molempia.

Lähempänä Getaa aloimme hieman virkistyä kun totesimme, ettei matkaa olisi enää paljon. Maasto oli ollut tähän asti todella tasaista Keski-Suomen korkeuseroihin tottuneelle, joten matka oli edennyt todella joutuisasti. Kuitenkin kun nousimme Getabergsvägeniä Geta-vuorelle, meinasi tässä vaiheessa iltaa happi loppua.

Soltuna Restaurang & Cafessa ei näkynyt juuri ihmisiä ja mietiskelimme jonkin aikaa keskenämme, että missä teltta-alue on sillä emme saaneet silmiimme yhtäkään telttaa alueella. Tiedustelimme asiaa myös eräältä pariskunnalta joka oli paikalla asuntoautolla. He neuvoivat kysymään asiaa respasta ja että vastaanoton ovella olisi puhelinnumero päivystäjälle. Lähdimme tutkimaan asiaa, mutta emme löytäneet ovista minkäänlaista numeroa tai yhteystietoja.

Tutkiskelimme aluetta lisää ja viimein löysimme alueelta yhden teltan nurkkauksesta, jonka totesimme telttapaikaksi. Maasto tuolla kohdalla oli tosin kovin kallioista ja mäkistä. Pyörien kanssa oli tekemistä, että saimme ne kuljetettua ilman kaatumisia ja vaurioita rinnettä alas. Löysimme teltalle kuitenkin sopivan tasaisen, vähemmän kallioisen paikan. Telttanarut jouduimme tosin asettamaan paikoilleen kivien avulla, sillä maahan ei oikein saanut kiiloja pystyyn.

Hoidimme iltahommat ripeästi, kävimme huoltorakennuksessa peseytymässä ja menimme nukkumaan.

Ajetut kilometrit: 63,5km

Maanantai 1.7.2019 Geta-Maarianhamina 

Aamulla totesimme, että meidän olisi lähdettävä ajamaan kohti Hällön pyöräsatamaa jo ennen kuin vastaanotto avautuu, jotta ehtisimme pyörälautalle, joka kulkee vain kerran päivässä. Olisimme siis myöhemmin yhteydessä leirintäalueen asiakaspalveluun, jotta voisimme maksaa yöpymisemme. No yksikös yö pummilla mahtuu matkan varrelle silloin tällöin... Olin myös huomannut, että ilmatäytteinen retkipatjani ei pitänyt enää ilmaa, vaan olin joutunut yön aikana puhaltamaan sitä muutamaan otteeseen, että nukkumisesta tuli mitään. En alkaisi enää tätä halpaa alustaa paikkailemaan vaan täytyisi käydä ostamassa uusi alusta Maarianhaminasta.

Aamupalalla ollessamme näimme keittiötilan ikkunasta suoraan teltallemme ja huomasimme, että naapuriteltan irti ollut koira kävi nostamassa kinttuaan telttamme kulmalla. Saija lähti nopeasti tarkistamaan tilannetta ja totesi, että kaikeksi onneksi pissa oli mennyt vain teltan sivukankaalle, eikä mihinkään muihin tavaroihimme tai teltan sisään, sillä jätimme teltan ovet avoimiksi, jotta teltta raikastuisi aamutoimien aikana. Naapuriteltan nuori ruotsalaispariskunta näytti erittäin noloilta kun heille mainittiin asiasta, ja he selvästi välttelivät meitä tuon episodin jälkeen kaikin tavoin.

Kun viimein pääsimme liikkeelle, saimme heti alussa lasketella saman mäen jarrutellen alas, mitä olimme illalla nousseet hiki hatussa. Muutenkin reitti Hällöön oli erittäin tasainen ja alamäkipanoitteinen, joten olimme perillä satamassa alta aikayksikön. Meillä oli hyvin aikaa ennen kuin pyörälautta saapuisi, joten asetuimme satamassa olevalle taukopenkille evästämään. Hetken odoteltuamme, satamaan saapui myös muita pyöräilijöitä ja saimme seuraamme iäkkäämmän turkulaisen pariskunnan, joka oli viettämässä Ahvenanmaalla jo 16. kesäänsä. Kuulimme heiltä mainioita kertomuksia reissuiltaan, sekä saimme hyviä vinkkejä matkamme varrelle, mm. sen että heti kun pyörälautta tulisi Skarpnåtössa laituriin, joutuisimme nousemaan niin jyrkkää mäkeä, että meidän olisi suuren lastimme kanssa todennäköisesti käveltävä mäki ylös.

Lautta puksutti viimein horisontista, joten menimme laiturin päähän odottelemaan. Tämä pieni lautta kuljettaa ainoastaan polkupyöriä, ja paikalle oli saapunut reilu kymmenkunta retkipyöräilijää. Pyörät oli nopeasti lastattu asiantuntevin ottein lauttaan ja pääsimme aloittamaan merimatkan. Matka menikin nopeasti maisemia ihaillen ja tapaamamme pariskunnan kanssa jutustellen.

Skarpnåtössa totesimme, että pariskunnan aiemmin mainitsema jyrkkä mäki ei ollutkaan ihan niin jyrkkä. Tässä huomasi hyvin miten erilainen käsitys mäen jyrkkyydestä on Keski-Suomalaiselle, varsinaissuomalaiselle ja pohjanmaalaiselle ihmiselle. Pariskunnan mies nimittäin kertoi olevansa pohjanmaalta alkujaan lähtöisin.

Kun lähdin polkemaan tuota sataman mäkeä ylös huomasin, että pyörän jalka oli vääntynyt niin, ettei poljin mahtunut pyörimään vaan kolahti jalkaan. Tämä oli ilmeisesti päässyt tapahtumaan Hällössä taukopaikalla, jossa pyöräni kellahti nurin, kun jalka painui pehmeähköön hiekkaan.

Saija ehti mennä edelläni eteenpäin kun pysähdyin säätämään jalkaa, mutta odotteli mäen päällä kun sinne saakka ennätin.

Jatkoimme matkaamme ripeästi kohti Maarianhaminaa. Tämä olisikin yksi reissun pisimmistä pyöräilypätkistä, ja vielä sisämaassa, joten tänään emme juuri pääsisi ihailemaan hienoja maisemia.

Matka etenikin nopeasti ja väsymys alkoi jo painaa kun pysähdyimme hetkeksi evästämään ja lepäämään Långträskin levähdyspaikalle saman nimisen järven viereen.

Liikenne oli lisääntynyt paljon Maarianhaminaa lähestyttäessä, joten matkanteko ei ollut enää niin rentoa kuin aiemmin. Saavutimme kuitenkin nopeasti jalkakäytävät, joita pitkin matkanteko hieman helpottui, kun ei tarvinnut enää stressata ohitse kiitäviä autoja.

Päätimme ensin poiketa etsimässä minulle uuden makuualustan, ennenkuin suuntaisimme Grönä Uddenin leirintäalueelle. Kävimme ensin katsastamassa erikoistuneen eräliikkeen, mutta se oli jo suljettu. Liike myös näytti sen verran pieneltä, ettei siellä välttämättä olisi löytynyt kunnon alustaa. Joten ei muuta kuin Google soimaan ja löysimme sen avulla ostoskeskuksen hieman syrjässä keskustasta. Lähdimme suunnistamaan Google mapsin avulla kohteeseen. Matkan varrella katsastimme ohimennen Jyskin tarjonnan, mutta sieltä ei makuualustaa löytynyt. Perillä ostoskeskuksella mietimme pyörien lukitsemista, mutta jätimme kuitenkin ne avoimeksi. Näimme kuitenkin pyörille suoraan ravintolan ikkunasta. 

Kuinka ollakaan Clas Ohlsonista löytyi itsestääntäyttyvä makuualusta, joka meni vielä suhteellisen pieneen tilaan. Koska vaihtoehtoja ei juuri ollut, ostin sen vaikka kyseessä ei mikään laatutuote ollutkaan. Makuualusta toimi kuitenkin loppumatkan moitteettomasti. 

Ostoskeskuksen ravintolassa kävimme syömässä pizzat. Nälkä alkoikin jo painaa ja ruoka tuli todellakin tarpeeseen. Kokonainen pizza oli kuitenkin virhe, sillä sitä ei jaksanut kumpikaan syödä kokonaan.

Suunnistimme viimein Grönä Udden Campingiin ja alue näytti varsin hyvältä. Teltoille oli suuret alueet ja uuden näköiset huoltorakennukset olivat hyvässä kunnossa. Asetuimme telttamme kanssa suuren puun alle, mikä osoittautui erittäin hyväksi ratkaisuksi, sillä illalla satoi vettä aika rankastikin. Telttamme ei kuitenkaan kastunut nimeksikään puun suojattua sitä pahimmalta sateelta. Alueella liikkui parvittain valkoposkihanhia poikasineen ja niiden touhuja oli hauska seurata teltan vieressä istuskellen. Sai tosin olla varuillaan, ettei astunut tai istunut niiden jätöksiin, sillä niitä oli alueella erittäin runsaasti..

Menimme keittiörakennukseen tekemään iltapalaa ja kävin tätä ennen ostamassa kahviosta lusikalla syötävän jäätelön. Söin jäätelöä sporkillani, mikä ei ollut hyvä idea. Spork katkesi kahtia kesken jäätelön syönnin. Miksi en ollut ottanut toista sporkia mukaan? Nyt joutuisin selviytymään tyngällä sporkilla loppumatkan, jos en löytäisi vaihtoehtoista matkan varrelta tilalle. Emme menisi enää suurempien keskusten kautta tällä reitillä, joten sain käsiini kahviosta pienen muovilusikan, jonka varasin itselleni loppumatkalle tynkä-sporkin lisäksi. Opin tästä ainakin sen, että aina pitää ottaa vähintään kaksi ruokailuvälinettä mukaan tällaisten tilanteiden varalle, ne kun eivät paljoa mukana paina.

Iltatoimien jälkeen painuimme pehkuihin ja nukuimmekin yön hyvin. alue oli varsin rauhallinen ja hiljainen, useista yöpyjistä huolimatta.

Ajetut kilometrit: 47,4km

Tiistai 2.7.2019 Maarianhamina-Kökar

Aamulla laitoimme hyvissä ajoin leirin kasaan ja suuntasimme Långnäsin satamaa kohti noin 30 kilometrin päähän, jotta ehtisimme puoliltapäivin lähtevälle lautalle kohti Kökarin saarta.

Reitti oli helppo, mutta matkan varrelle osui jonkin verran myös mäkiä, jotka hidastivat etenemistä. Vaikutti siltä, että aikataulumme olisi jälleen varsin tiukka, eikä aikaa ylimääräisille pysähdyksille ollut. Etenimme siis varsin vauhdikkaasti. Lautalla ehtisimme sitten levätä, sillä matka kestäisi noin 2,5 tuntia.

Saavuimmekin lautalle juuri kun lippuja jo tarkistettiin ja liityimme jonon jatkoksi. Sidoimme jälleen pyörät lauttaan tukevasti kiinni ja asetuimme sisätiloihin ikkunapaikoille ottamaan rennosti. Kävimme jälleen ostamassa lautan kahviosta pientä purtavaa ja lepäsimme matkan ajan. Nämä lauttamatkat olivat myös hyvä paikka ladata puhelimen akkua. Joissain lautoissa saattoi olla pistoke aivan pöydän vieressä ja myös varavirtapankilla lataus oli helpompaa kun oltiin paikoillaan. 

Saavuimme Kökarin satamaan iltapäivällä ja päästyämme lautalta ulos, lähdimme polkemaan kohti Sandvik Gasthamn & Campingia, jonne oli satamasta linnuntietä tuskin kilometriä. Tietä pitkin jouduimme kuitenkin ajamaan n. 3,5 kilometriä.

Sandvik vaikutti erittäin mukavalta ja nostalgiselta satamaympäristöltä. Olimme varanneet täältä yöpymismökin, jotta saisimme matkan varrelle hieman vaihtelua telttayöpymisten ohelle. Mökissä ei ollutkaan juuri muuta kun sängyt ja pieni jääkaappi, mutta se kävi meille varsin hyvin. Varasimme myös vastaanotossa illaksi rantasaunan ja myös saunajuomat tarttuivat matkaan.

Pienen pähkäilyn jälkeen varasimme myös pesutuvan, jotta saimme pestyä matkan aikana likaantunutta pyykkiä kunnolla. Kuivausrummun ansiosta saimmekin pestyä vaatetta joka ei normaalisti olisi mitenkään ennättänyt kuivua seuraavaksi päiväksi.

Kävimme ennen saunaa hieman kävelemässä rantakalliolla ja tutkimassa lähimaastoa. Ilta oli erittäin tuulinen, joten vaatetta sai laittaa päälle kunnolla, jotta tarkeni. Löysimme vanhan kirkkotien, joka lähti tieltä pientä polkua pitkin kohti metsikköä. Menimme polkua vähän matkaa, mutta koska reitti oli niin heinikkoinen, palasimme punkkikammoisina takaisin tielle. Löysinkin mökissä housultani sekä kädeltäni pienen punkin kävelemästä, joten varoitukset Ahvenanmaan punkkikannasta eivät liene aivan turhia..

Illalla kävimme saunassa rentoutumassa ja pesemässä kunnolla matkan pölyt pois. Saunan jälkeen saimmekin mökissä hyvin unen päästä kiinni, samalla kun ulkopuolella tuuli vinkui nurkissa.

Ajetut kilometrit: 33,3km

Keskiviikko 3.7.2019 Kökar-Nauvo

Aamulla heräilimme kaikessa rauhassa ja lähdimme ravintolarakennukseen aamupalalle. Aamupala oli maittava ja isäntäväki todella vieraanvarainen. Mökissä laitoimme jo tavarat valmiiksi laukkuihin, mutta lähdimme kuitenkin vielä ennen avainten luovutusta käymään lähistöllä retkellä ilman painavia laukkuja.

Kävimme ensin Kökarin kirkolla ja hautausmaalla. Kirkko olikin todella hienolla näköalapaikalla korkealla kallioilla. Kiertelimme hautausmaalla ja poikkesimme lyhyttä polkua pitkin rantakalliolle, josta näki kauas merelle. Ihastelimme maisemaa kun huomasimme pienen matkan päässä rantaviivan päällä liitelevän merikotkan. Seurasimme linnun liitelyä kun se alkoi lähestymään ja kaarsikin aivan meidän yläpuoleltamme jatkaen matkaa kohti seuraavia saaria. Seurailimme kallioita kirkon viereiselle 1400-luvun fransiskaaniluostarin raunioille. Raunioiden ylle oli rakennettu suojaisa katos ja sisällä olikin hieno museokokoelma, joka kertoi munkkien elämästä ja vaiheista.

Kirkolta lähdimme ajelemaan päinvastaiseen suuntaan Sandvikista nähden, jätimme pyörät tien varteen ja kävimme kävelemässä Kalenin vaelluspolkua pitkin. Reitillä näimme Otterböten vanhan asuinpaikan, jossa on asunut hylkeenpyytäjiä n. 2800 vuotta sitten. Tälle vaelluspolulle olisi vielä joskus tultava paremmalla ajalla!

Palasimme Sandvikiin laittamaan loput tavaramme kasaan ja lastaamaan pyörät. Palautimme avaimet vastaanottoon ja menimme keittiörakennukseen valmistamaan lounaan. Meillä olisi vielä usea tunti aikaa lautan lähtöön, joten meillä ei olisi mitään kiirettä. Söimme lounaat kaikessa rauhassa ja lähdimme hiljalleen polkemaan Kökarin toiseen päähän. Taktiikkana oli polkea saari aivan päähän ja lähteä sieltä hiljalleen takaisin satamaan päin nähtävyyksiä tutkien. Matkaa saaren toiseen päähän Hellsöhön olikin vain n. 10 kilometriä, joten aikaa ei tähän yhtäjaksoiseen polkemiseen kauaa mennyt.

Kun lähdimme palaamaan takaisin satamaa kohti, vierailimme ensin Kökarin museossa Hellsössä, jossa kerrottiin entisajan saarestolaisten elämästä. Museoalue koostui pienistä rakennuksista, vene- ja konesuojasta sekä piha-alueesta. Myös rantaan vei polku ja rannasta löytyi vanha asuinrakennus. Henkilökunnan edustaja suositteli meille lauluesitystä, joka oli juuri meneillään torpassa. Kuuntelimme vaivihkaa esitystä ja totesimme, että keskitymme ennemmin alueen kiertelyyn, koska emme varsinaisesti kuuluneet musiikkilajin kuuntelijakuntaan, vaikka esitys olisi varmasti ollut näkemisen arvoinen.

Jatkoimme matkaa kohti Peders Aplagårdia, jonka kyltin näimme tien varressa menomatkalla. Kyltissä mainostettiin suussa sulavia pannukakkuja, joten olihan siellä poikettava käymään. Pannukakku olikin maukasta ja minulle tarttui matkaan myös luomu-palasaippua, joita myytiin myymälässä muiden matkamuistojen ohella.

Jatkoimme herkutteluhetken jälkeen kohti Kökarin keskustaa, josta etsisimme kaupan sekä ruokapaikan. Eräässä risteyksessä Saija hidasti äkkiä edelläni enkä ehtinyt ottaa lukkopolkimia irti. Tämän seurauksena mätkähdin suoraan sivulle ojaan pyöräni kanssa. Saija auttoi minut sekä pyörän lastineen ylös ja onneksi mihinkään ei ollut sattunut (myöhemmin mustunutta pakaraa lukuunottamatta). Me molemmat meinasimme tukehtua nauruun ja mietimme, että olisi kyllä pitänyt saada tilanne kameralle.

Kun sain puisteltua itsestäni heinät ja hiekat, lähdimme jatkamaan pientä kiertotietä kohti Kökarin keskustaa. Löysimmekin pian ruokakaupan, josta kävimme ostamassa matkaeväät. Heti kaupan vieressä olikin Saaristoleipä Kökar, jossa kävimme syömässä kunnon ateriat, ennen kun lähdimme ajelemaan kohti satamaa.

Huomasin ennen satamaa, että tavarateline piti outoa ääntä. Tutkin asiaa satamassa ja huomasin, että yksi telineen kiinnitysruuvi oli katkennut painon alla ja tavarateline oli toiselta puolelta tyhjän päällä. Purin lastin ja askartelin telineen nippusiteillä kutakuinkin paikoilleen. Tutkimme netistä, että seuraavana päivänä Nauvossa pääsisi ohimennen käymään huoltoliikkeessä, jossa voisi löytyä apua katkenneen ruuvin poistamiseksi rungosta ja saisin myös mahdollisesti uuden ruuvin tilalle.

Lauttaa odotellessamme alkoi tumma sadepilvi lähestyä uhkaavasti ja pian ripottelikin jo vettä. Puimme nopeasti sadevaatteet päälle ja sade senkun yltyi. Pian satoikin jo lähes kaatamalla. Veimme nopeasti pyörät katoksen alle ja menimme pieneen kahvioon sateensuojaan. Kahvion oli löytänyt moni muukin pyöräilijä, sillä istumapaikkoja ei enää ollut.

Sade hiljeni ja näimmekin jo samassa lautan lähestyvän satamaa. Lähdimme pyörien kanssa ensimmäisinä jonoon odottelemaan ja meidät päästettiinkin lauttaan heti kun edelliset ajoneuvot oli kyydistä purettu.

Pääsimme kiitollisina sisälle lauttaan ja valloitimme hyvän paikan ikkunan äärestä johon levitimme myös sateesta märät vaatteet kuivumaan. Lauttamatka menikin lämmitellessä ja huilatessa, sekä maisemia katsellen ja puhelimien akkuja ladaten.

Kun pääsimme satamaan, olivat sadevaatteetkin jo kuivuneet, eikä niitä tarvinnut enää Korppoossa pukea päälle. Lähdimme rauhassa ajamaan kohti Nauvoa ja pientä välilauttaa Korppoon ja Nauvon välillä, kun muut retkipyöräilijät suhauttelivat ohitsemme. Olimme aiemmin selvittäneet, ettei alueen leirintäalueille enää ehtinyt koska olimme paikalla niin myöhään. Tästä syystä emme pitäneet kiirettä. Edessä olisi siis yö metsässä ja Korppoo-Nauvo-lautan jälkeen katselisimme metsästä tien varresta sopivan leiripaikan.

Kun pääsimme lauttarantaan, hoksasimme miksi muut pyöräilijät olivat pitäneet niin kiirettä; Lautta oli juuri mennyt Nauvon puolelle ja palaisi vasta reilun puolen tunnin kuluttua Korppoon puolelle...

Kun viimein pääsimme lauttaan ja jatkamaan matkaa, aloimme tiirailemaan tien sivuja sopivan leiripaikan löytämiseksi. Ehdimme nähdä tämän pienen matkan varrella useita valkohäntäpeuroja, pari kettua sekä jäniksen. Yöllä polkemisessa on omat hyvät puolensa, ei näitä eläimiä pääse päiväaikaan näkemään läheskään näin suurella todennäköisyydellä.

Kävimme tutkimassa muutaman leirinpaikkavaihtoehdon ja ne huonoksi todettuamme jouduimme polkemaan jonkin matkaa, ennen kuin löysimme pienenpienen metsätien pätkän joka laski alas rehevään notkoon. Päätimme tehdä leirin metsikön reunaan. Väsymys painoi jo tässä vaiheessa sen verran, että tavoitteena oli vain saada nopeasti leiri pystyyn, tehdä iltatoimet ja käydä nukkumaan.

Nukuimme molemmat yön todella huonosti ja kesken torkkumisen havahduimme siihen, kun teltan vierestä alkoi kuulua kovaäänisiä örähdyksiä. Kesti hetken, että unen keskeltä hoksasimme kyseessä olevan valkohäntäpeuran varoitusäänien. Kurkimme teltan oviaukosta ulos ja aistimmekin liikettä viereisessä metsikössä, mutta vaikka kuinka huutelimme eläimille, että ne tajuaisivat siirtyä kauemmas, eivät ne liikkuneet mihinkään.

Luovutimme ja yritimme jatkaa unta, pian eläimet siirtyivätkin kauemmas eikä örähdyksiä enää kuulunut.

Seuraavaksi alkoi vaivata kylmyys. Notkossa lämpö laski varmasti lähemmäs nollaa ja vilu alkoi tuntua. Meidän molempien piti kaivaa keskellä yötä enemmän vaatetta päälle lämmittämään ja heitin vielä jalkojen päälle kuoritakin lisälämpöä tuomaan.

Ajetut kilometrit: 42km

Torstai 4.7.2019 Nauvo-Taivassalo 

Aamulla heräilimme väsyneinä. Huonosti nukutun yön jälkeen olo ei ollut energisin mahdollinen. Lautta lähtisi puolen päivän aikoihin ja siihen meillä olisi vielä reilusti aikaa ja satamaankin matkaa vain noin 10 kilometriä.

Teimme kuitenkin ripeästi aamupalan ja laitoimme tavarat kasaan. Päätin, että menisin tavaratelineen nippisideratkaisulla loppuun saakka, sillä se tuntui kestävän ihan hyvin, eikä matkalla olisi enää hiekkatietä, jossa teline joutuisi koville. Sen osalta ei ainakaan tarvitsisi siis kiirehtiä. Kun saimme tavarat kasaan ja lähdimme polkemaan huomasin, että osa vaihteista ei toiminut vaan pomppi ikävästi. Pysähdyin katsomaan pyörän rattaita ja korjaus olikin helppo toimenpide, sillä rattaiden väliin oli jäänyt jonkinlainen oksa ja sen poistaminen korjasi ongelman.

Pääsimme Nauvon satamaan ja aloimme ensimmäisenä etsimään lounaspaikkaa. Menimme Båthuset Naguun, mutta heillä ei ollut vielä lounasta tarjolla vaan aamupala, olihan kello vasta niin vähän. Päädyimme ottamaan aamiaisannokset, jotka tuotiin suoraan pöytään. Aamiainen olikin todella kattava ja maittava! Aamiaisen jälkeen kävimme ostamassa pehmikset sataman jäätelökioskilta.

Herkuttelun jälkeen siirryimme lautalle odottamaan sisäänpääsyä. Tämän lautan purku ja lastaus sujuikin harvinaisen hitaasti verrattuna edellisiin lauttamatkoihin, joihin pääsi todella sujuvasti. Ihmisiä oli myös tälle lautalle tulossa huomattavasti enemmän kun edellisiin lauttoihin, olimme todellakin saapumassa mantereelle ja saariston rauha olisi ohi...

Lauttaan viimein päästyämme, saimme istumapaikat, johon asetuimme jälleen latailemaan akkuja; sekä henkisiä, että fyysisiä. Meillä olisi edessä pitkä pyörämatka, sillä olimme päättäneet ehtiä perille Taivassaloon vielä saman päivän aikana. Sääennusteet lupailivat illasta eteenpäin todella kurjaa sadekeliä, ja halusimme ehtiä saderintaman alta pois. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme tehneet tältä lautalta piston Seilin saarelle, käyneet tutkimassa saarta ja lähteneet seuraavalla lautalla mantereelle Hankaan. Nyt Seilin tutkiminen sai jäädä ja matkustimme suoraan Hankaan. Lisäksi alkuperäinen tarkoitus oli olla vielä yksi yö matkan varrella. 

Maalle päästyämme meillä oli ensimmäisenä edessä järkyttävän jyrkkä nousu. Kävelyksihän se meni, sillä jalat eivät olleet vielä tottuneet polkemiseen lautassa istumisen jäljiltä. Maasto tuntui muutenkin jo paljon mäkisemmältä kuin saaristossa. Pian edessä oleva Aaslaluodon lossi oli viimeinen lauttamatkamme tällä reissulla. Nyt saisimme polkea maita pitkin Taivassaloon saakka.

Merimaskuun saakka tiet olivat suhteellisen rauhallisia, mutta mäkisiä. Merimaskussa kävimme syömässä pizzat Rantamakasiinissa. Pizza oli todella hyvää ja siitä sai hyvin puhtia loppumatkalle.

Reitti jatkui varsin pitkäveteisenä hienojen saaristolaismaisemien jälkeen. Välillä saimme toki nauttia mukavista rauhallisista maalaismaisemista kun poikkesimme hieman rauhallisemmille reiteille. Askaisten paikkeilla pidimme viimeisen hieman pidemmän tauon bussipysäkin katoksessa istuskellen ja evästä nauttien. Loppumatka olisikin tiukkaa rutistusta suhteellisen liikennöidyn tien vartta pitkin, joten loppumatkalla ei enää tulisi tehtyä ylimääräisiä pysähdyksiä. Sadekin alkoi parisenkymmentä kilometriä ennen määränpäätä, joten pyrimme vain pääsemään nopeasti perille.

Viimein saimme Taivassalon kylttejä näköpiiriimme ja saavuimme kirkon pihaan, reissun lähtöpisteeseen. Autokin oli pysynyt nätisti paikoillaan. Purimme nopeasti lastin sateen ropistessa päälle ja pakkasimme tavarat autoon. Lähdimme huojentuneina ajelemaan kohti Keski-Suomea. Oli jo ilta joten menisi yömyöhään, ennen kuin olisimme kotona, mutta se ei haittaisi mitään, jälleen yksi reissu saatu kunnialla, joskin ei täysin ilman kommelluksia päätökseen.

Seuraavan kesän reissu onkin jo suunnitteilla ja silloin matka kohdistuu pohjoista kohden. Tarkoituksena polkea Jyväskylästä Utsjoelle ja ehkä Nuorgamiinkin asti, jos intoa riittää. Tästä kuulette lisää kun retki lähestyy :)

Ajetut kilometrit: 84,6km

Koko reissun kokonaiskilometrit: 306,5km